9.2.2014

Hemma bäst

Sain Vuohenlinnan väeltä haasteen. Tai oikeastaan kaksi, tai sellaisen yhdistelmän. Haasteen alkuosa vaatii paljastamaan huushollin pyörityksen laiminlyönnit, ja toinen on haaste on kysymysrimpsu, josta lisää myöhemmin tekstissä.

Laitan tähän täkyksi tämmöisen vanhan (etp. eli "ennen takan purkua") kotikuvan, josta saattaa saada sen käsityksen, että meillä olisi siistiä. Meillä ei ole. Mutta kuka hullu sitä sotkuista kotiaan esittelisi!

Okei, haasteen ykkösosaan:

Huushollini laiminlyönnit... Hmm... Kun typykät olivat pieniä kuin perhosentoukat, he juoksivat kerran kuvakirja käpälissään luokseni näyttämään kirjasta kuvaa: "Äiti, äiti, katso! Naisetkin voivat imuroida!?"
En siihen aikaan osannut myöskään neuvoa uudelle naapurille missä silloisen taloyhtiömme pesutupa oli. En ollut koskaan käynyt siellä.

Mutta olosuhteiden pakosta olen tarttunut imuriin ja ominut pyykkirumban. En tosin silitä, enkä edes viikkaa. Esikoisella oli köksän läksynä kauluspaidan silittäminen. Hän huokaili homman hankaluutta ja ajatteli ääneen, että onneksi isi ei pistä sua silittämään paitojaan. Nostin katseeni rillieni sekä Lean In -Women, Work and the Will to Lead - kirjan yli ja sanoin painokkaasti: "Isäsi ei PISTÄ minua tekemään mitään. Silittäminen tai silittämättä jättäminen on oma valintani."

Valitettavasti feminismini ei jostain syystä mahdu keittiön ovenkarmeista sisään. Siellä minä häärin hellan kimpussa ihan siinä missä entisaikain ehtoisat emännät. Enkä suinkaan aina NAUTI ruoanlaitosta! Välillä ajattelen, että mihin kaikkeen olisin voinut kokkailuun käytetyn ajan käyttää. Olisin varmaan jo Ranskan jalkapallomaajoukkueen valmentaja tähän mennessä kaikella sillä säästyneellä ajalla....

Olen lievästi pakkomielteinen tiskipöydän suhteen. Olenkin- varmaan täällä blogissakin - parahtanut, että miksei luoja luonut mulle toista kättä saman tien tiskirätiksi, kun näköjään hinkkaan, hinkkaan vaan vuodesta toiseen milloin allasta, milloin pöytää, milloin pintaa. Tosin mummoni, joka on melkein sata ja melkein sokea pesee edelleen seinät (!!) varmaankin kerran kuussa ja ikkunat parin kuukauden välein ja häärää petivaatteiden kanssa parvekkeella päivät pitkät ja kylpyhuonekin on sellainen, että lattialta voisi syödä. Ärsyttävää.

Tämmöisen pino-ihmisen kodissa on myös ikuinen pölyprobleema. Ei, en osaa kuvitella itseääni pölyhuiskan kanssa käyskentelemään. Eikä se riittäisikään, sillä kun kaikki on avaraa tilaa, ja kirjahyllyt sijaitsevat samoissa sumuissa kuin liesi, sata kynttilää ja ennen vielä se takkakin, niin ei se pöly, vaan se musta noen ja paistinrasvan sekoitus! Ja tiilirotisko, joka rapisee, murunen kerrallaan, keittiön pöydällä jäähtyviin teekuppeihin...

Minusta kodissa saa kulkea kengät jalassa, sekin tietysti asettaa siivoushaasteita. Ja hiekkaranta kotikadun päässä, joka käytännössä katsoen siirtyy kesäkuukausina kokonaisuudessaan meille. Siinä ei kuulkaa rikkaimurit auta, se on lapio, josta nyt puhutaan.

Nyt te ehkä putoatte penkiltä: me olemme kerran sopineet, että lapset siivoavat yläkerran joka perjantai. Imuroivat, pyyhkivät kaikki tasot, pesevät kylpyhuoneen, wc:n ja kuuraavat lattiat. Ja minä olen joka perjantai yhtä ällistynyt, kun he tulevat koulusta ja yläkerrasta alkaa kuulua imurin hurinaa. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanat kakarat!

Mutta siis yhteenvetona: en välitä siivoamisesta tippaakaan, mutta haluan, että kotona on siistiä- paradoksi, joka saa minut puunamaan, tai pillittämään ja puunaamaan. Ja täytyy toki muistaa, että meillä käy valtavasti vieraita, yhtämittaa, kutsusta ja kutsutta. Kodin täytyykin olla, jos ei kunnossa, niin edes kasassa.

Vierastaloa sitten rakastankin laitella. Se kun on selkeä ja röykkiötön, hyvin suunniteltu ja mietitty, ja lisäksi nautin ihmisten ilahduttamisesta puhtaalla ja tuoksuvalla majapaikalla. Eikä siellä ole uunia, jota tarvitsisi pestä :)

Haaste numero kaksi. Kysymykset ja vastaukset tulevat tässä, värväsin Herra Kamerankin vastaamaan:

1. Lempiväri sisustuksessa.
Kirjatoukka: Hooooo, meillä on a-i-k-a paljon värejä. Pidän piukeasta pinkistä, turkoosista, vihreästä... Herra Kamera: Petroolinsininen.

2. Design-esite tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
Kirjatoukka: Tolomeo-lamppu. Ja hui kuinka epämukavia ovatkaan useat design-tuolit istua!
Herra Kamera: Alessin sitruspuristin.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä.
Kirjatoukka: Oprah. Mä haluaisin olla Suomen Oprah. Tai Ymmi. Tai edes Nyberg. Ja uutisankkuri Tuulia Thynell on mun idoli, ah!
Herra Kamera: Antsku ja Jerry Seinfeld.

4. Suosikki leivonnassa
Kirjatoukka: AHAHAHAHAHAHAHAHAHA! Kirjatoukka ei leivo, ei todellakaan. Minä ja taikinat, match made in ihan jossain muualla kuin heaven...
Herra Kamera: Mikä tahansa missä on liivatetta (not).

5. Blogisuosikit, joille pistän haasteen eteenpäin.
Me: Mepä haastammekin Kotona Hangossa-sivuston muut blogit mukaan, eli ottakaa koppi:

Villa Hangosta

Villa Hottentotti

Hangöliv i Villa Tarja

Maanantaista sunnuntaihin

Meidän harmoniaa

12 kommenttia:

  1. autsch! Eka osa menee isännälle.....

    VastaaPoista
  2. Hahhahhahhahhaaa!! Henkilöhahmo televisiossa kiittää kunniasta, ja miettii että henkilöhahmo/sketsihahmo - paljonkohan niissä lopulta on eroa ;) Noooo nää on näitä. Vitsi-vitsi (se tais kyllä olla viime kaudelta) -tuulia

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta, olen ollut vähän huono näihin tarttumaan, mutta jospas nyt tarttuisin :D

    VastaaPoista
  4. Hei, täällä kanssa toinen pino-ihminen! :) Ihana postaus !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, Niina, Niina, mikä HURMAAVA blogi sulla, kiitos kun tulit huikkamaan, niin löysin tieni teille!

      Poista
  5. Tuleekohan tästä Ruusujen sota vai näytetäänkö vain närhen munat?

    VastaaPoista
  6. Ei voi muuta sanoa kuin että teillä on helkkarin kivan näköistä!
    Tämäkään madame ei leivo, ei todellakaan, Mutta jos leipoisin, haluaisin leipoa just niitä liivatekakkuja, joita ei pistetä uuniin.

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"