5.4.2014

Ystävät, rakkaat











Merenneito on vihdoin päässyt seinälle, hiio-hoi sille! Samaan syssyyn vähän kotikuvia, kun niitä tuossa oli tyrkyllä.

Kuvat saattavat näyttää viattoman mitäänsanomattomilta, mutta ne sisältävät suuria tunteita; kukkia, joita olen vihdoin saanut pidettyä hengissä (minä, kaikista maailman ihmisistä!), ihanan, rakkaan naapurin lahjoittaman kirjaveistoksen ja Woody Allenilta näyttävän häkkyrän, jonka Herra Kamera löysi kellarista ja nakutteli seinälle kirjoituspöytäni viereen. Tuon keltaisen huulikiiltopussin kulma muistuttaa minua joka päivä eräästä Kalle-pojasta, joka oli koulussa tehnyt omin käsin pussukan, todennut sen muistuttavan häntä Hangosta ja Hangon Annasta ja niin minä sain sitten eräänä päivänä postia. Hän oli myös sujauttanut raitojen sisään äitinsä avustuksella mustan kajal-kynän, niin hyvin hän minut tuntee. Kalle <3

Keltahäntäinen, koristeellinen messinkikirjanmerkki on jo vanhempi, mutta aina vain yhtä rakas. Sekin on ystävältä, jonka jokainen pieni tuominen maailmalta on ihan varta vasten minulle ajateltu. Vai mitä sanotte pienestä Frida Kahlo -taulusta San Fransiscosta tai ankkuri-leimasimesta Amsterdamista?

Että joku joskus ajattelee minua jossain, ei kai tyttö voi enempää toivoa.

8 kommenttia:

  1. mä niin pidän teidän kodista ja ennenkaikkea tunnelmasta jonka se tuo tänne asti! Kiitos:) että jaat sen! Ihana merenneito <3 nyt teillä on oma vaakuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ma ri! Hyvä tuo vaakuna-huomio, en ollut tullut ajatelleeksikaan!

      Poista
  2. nii ja kuvat, niin valloittavat! ja kirjat.... ehkäpä kaks parasta asiaa, elämän jälkeen!

    VastaaPoista
  3. Tuo merenneito on kyllä ihastuttava! Minustakin kirjat, kuvat ja rakkaat muistot ovat kodin aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenneito on valopilkku, hymyilen aina kun katseemme kohtaavat arkiaskareissa!

      Poista
  4. Hei,
    bloginne on päiväni piristys - kiitos, kiitos! Ulkosuomalaisena nautin taidostasi käyttää rakasta suomea niin moniulotteisesti ja vivahteikkaasti, ja kun luen konstailemattomia ja silti täynnä syvyyttä olevia postauksiasi ja ihailen Herra Kameran kuviinsa sisällyttämiä tunnelmia, kuvittelen itsenikin perheeni kanssa Hankoon meren ja korkean taivaan äärelle asumaan. :)

    Ja tapaamis- ja häätarinanne - aivan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kovasti, viestisi lämmitti sydäntä! Kiitos että luet <3
      (Ja Hankoon mahtuu kyllä ;))

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"