Fenkolipizzaa

Löysin viikolla Glorian sivuilta fenkolipiiraan ohjeen. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Koska olen Kirjatoukka (ja koska oli after work ja koska halusin nähdä pitkästä aikaa Lillin), vetäisin aikataulusyistä vähän mutkia suoraksi ja ostin aivan ilman minkään valtakunnan tunnontuskia pakastepizzapohjia iltaa varten, täyteaineiden lisäksi.

Kuinka helppoa voi olla pääsy taivaaseen?
Näin helppoa:

Laita uuni kuumenemaan. Olet sitten tehnyt piiraspohjan itse tai tyytynyt valmiisiin pohjiin.

Jatka nyt alkuperäisen ohjeen mukaan, ja karamellisoi fenkolisiivut sulassa voissa ja hunajassa. (Onkohan maailmassa kauniimpaa sanaparia kuin voi ja hunaja?)

Levitä pakastepizzapohjille suolalla ja pippurilla maustettu ranskankerma.

Asettele pizzoille murusteltuja vuohenjuustokiekkoja, tomaattia (minä pilkoin terttutomaatteja pieneksi ja puristin niistä ylimääräiset mehut pois) ja fenkolit.

Raasta päälle luomusitruunan kuorta (anna mennä vaan, rohkeasti!) ja pecorinoa. Minä laitoin myös rosmariinit jo uuniin, Glorian ohjeessa ne tulivat vasta valmiin piiraan päälle. Keinauta kierros oliiviöljyä pizzoille, vielä hiukan sormisuolaa ja kunnon rundit mustapippurimyllystä ja tyrkkää kuumaan uuniin.

Skippasin rosépippurin ja oreganon, mutta leikittelimme hiukan sitruunaisella pestolla ja viikuna-balsamicosiirapilla tarjoiluvaiheessa, molemmat sopivat erittäin hyvin yhteen vuohenjuuston kanssa.

Herra Kamera kävi AIVAN kuumana tähän piirakkaan. Hän ei lakannut hokemasta nimeäni ja puristelemasta polveani. Selvää lemmenruokaa siis.

Nämä helpot pizzaset sopisivat tarjottavaksi myös aperitiivien kanssa. Taidankin ottaa juhlarepertuaariini (sinne "late lunchin" rinnalle) myös "apérot", juuri sellaiset sopivat tunteroiset ystävien kanssa ennen varsinaisia iltaohjelmia, kera suussa sulavan suolapalan ja lasillisen. Ei juurikaan vaivaa, silkkaa iloa. Ja aikaisin vuoteeseen kirjan kanssa, juuri niin kuin Kirjatoukka tykkää.