18.8.2014

Visavuoren mestari











No nyt mun kaveritkin ovat jo ihan sekaisin näistä meidän reissuista. "Ootteko te Tampereella??", kyseltiin viikonloppuna. Ei, me ei oltu Tampereella, me oltiin Tubeconissa. Ja ei, tää ei ollu se sama reissu kuin se Rauman reissu. Tää oli se kesäkiertue, tai pakomatka, heinäkuun puolessa välissä.

Sori siis jos olette jo ihan sekaisin. Hengailkaa kuitenkin mukana. Sen siitä saa kun jättää Ranskan väliin, tulee Suomi tutuksi. Onneksi!

Ja onneksi olette te lukijat! Käsi ylös, kuka oli se ihana, joka kommenttilootassa muistutti Visavuoresta? Sinnehän me tietysti mentiin, varsinkin kun vihjaistiin, että näytillä on Wickströmin ja Gallen-Kallelan Pariisin aikaa vinttikomeroineen päivineen.

Arvatkaa mikä on MAHTAVAA? Se, että lapset ovat niin isoja, että voimme jakautua joukkueiksi retkillämme. Tänä kyseisenä päivänä joukkueet olivat "ne, jotka haluavat Särkänniemeen" ja "ne, jotka haluavat Visavuoreen". Aika kaksistaan saatiin siitä sitten edetä Valkeakosken suuntaan.

Emil Wickströmin taiteilijakoti Visavuori on kaunis, kaunis. Miten jokainen yksityiskohtakin voi olla niin kaunis... Ja kuinka hurjaa, että ensimmäinen talo paloi pian valmistumisensa jälkeen maan tasalle, ja taas rakennettiin sitkeästi kaunista, vaivaa säästämättä. Talon kyljessä on ateljee, viherhuoneineen, tähtitorneineen, pimiöineen. Wickström oli kiinnostunut ja innostunut kaikesta.

Pariisi-näyttely on Paviljongin puolella. Se on nopeasti kierretty, mutta minusta tunnelmallinen. Opas kertoo vilkkaasti. Viattoman näköisellä päreen palasellakin on tarina. Kaverusten Wickström & Gallén-Kallela yhdessä asuttama koppero on rakennettu oikeassa koossaan huoneen nurkkaan. Se on todellakin pieni kuin kenkälaatikko... Kurkistelen joka puolelta sisään, yritän asettaa heidät sinne, nuo meille niin suuret nimet. Näyttely on esillä vielä tämän kuun.

Jotenkin saattaa ymmärtää, että nämä nuoret taiteilijat aikansa Pariisissa riekuttuaan heräsivät kaipaamaan jotain muuta, joka sitten sikisi eloon heidän taiteensa lisäksi näinä kansallisromanttisina "erämaa-ateljeina". Visavuori oli ensimmäinen, Halosenniemi, Ainola, Tarvaspää, Suviranta seurasivat. Minusta niin Visavuori kuin muutkin mainitut ovat aivan ehdottomasti yhtä merkittäviä ja yhtä kiinnostavia, lumoaviakin kuin esimerkiksi Monet'n Giverny, jossa vierailimme muutama vuosi sitten. Käykää ihmiset!

Visavuoresta jäi käteen muutakin kuin kauneutta ja kaihoa. Jäi kirjaputki päälle, kun muistin, että äidilläni on Lippe Suomalaisen Vuosi Karin kanssa vakikesälukemistossaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen asutti Wickströmin jälkeläisenä alarinteen punaista taloa, jonne mekin päätalon portailta kurkistelemme. Minkälaista on ollut viettää kesiä tuossa maisemassa?

Samaan syssyyn paahdan sitten läpi Lippe Suomalaisen kaksi muutakin muisteloa, Kari Suomalaisen oman vuosipäiväkirjan samoilta ajoilta, Kari Suomalaisen isän Yrjö Suomalaisen kirjan apestaan Wickströmistä, kirjan Emilin ensimmäisestä kihlatusta, taiteilija Dora Wahlroosista, joka myöhemmin maalasi Wickströmin vaimon Alicen muotokuvan, joka roikkuu Ylätalon salin seinällä...  Ja miten ollakaan jotenkin Renoir, Isäni, Juha Tantun Välimies ja Märta Tikkasen Kaksi menevät jollain logiikalla tähän samaan piikkiin. Huh!

7 kommenttia:

  1. Siis huh huh,aivan mieletön!
    Tuonne siis suunta seuraavaksi.
    Olen varmaan joskus pienenä käynyt eli olisi tosiaan jo korkea aika.
    Eskarilaisen saa vielä raahattua mukana ja vauva ei vielä osaa kärttää huvipuistoihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen käynyt viimeksi joskus pienenä... Turhan pitkäksi venähti vierailuväli, nyt haluaisin heti uudestaan!

      Poista
  2. Mekin kävimme Visavuoressa ekaa kertaa tänä kesänä ja olisin niin voinut asettua asumaan tuohon kotiin, ainakin kesiksi. Aivan upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vien kehut Herra Kameralle! Minäkin olisin voinut asettua taloksi tuosta noin vaan :)

      Poista
  3. Oltiin myös Visavuoressa 24.7. matkalla Vaasasta Hankoon. Anna, jos haluat vielä lukea lisää Vikströmistä ja nuorimmasta tyttärestä Mielikki Ivalosta: hän on kirjoittanut kolme kirjaa matkoistaan suurlähettilään puolisona jne. Aika huimaa luettavaa. Vaasassa kävimme yhden EW:n lapsenlapsen luona saaressa, asuvat myös siellä Visavuoren pihapiirissä kesäisin. Ei hullumpi paikka. Nähtiin myös Lillin miehen hieno Porsche siellä pihalla. Mun kuvat ei ole yhtään noin hienoja kuin Herra Kameran. Terveisiä vaan Tytiltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on siis ilmeisesti enemmänkin linkkejä sukuun, hauskaa! Törmäsin Mielikki Ivalon kirjoihin hauskassa paikassa hiukan myöhemmin, kerron blogissa pian missä. Ja Lipen kirjoissahan saa Mielikistä aika värikkään kuvan, joten ilman muuta tempaisen hänenkin kirjansa. Joku jooga-kirja mulla taitaa ollakin..?

      Poista
  4. Tuli vielä mieleeni, kuinka samanlainen henki on Vikströmin ja hänen aikalaistensa paikoissa: Anders Zorn, Carl Larsson, Halosenniemi, Ainola, Suviranta, Tarvaspää, Renoirin paikka Vencessa, Monet'n Giverny jne. Ja muuten asiasta viidenteen: Pekka Halonen oli Paul Gauguinin oppilas Pariisissa. Luin juuri PG:stä kirjan. Terv. Tytti

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"