Menin kirjastoon, itse asiassa hakemaan Zadie Smithin kirjaa Kauneudesta, mutta koska olin juuri jälleenvalaistunut muistaessani kolmen kohdan päiväkirjan, päätin kokeilla yhtä temppua, jota ennen harrastelin enemmänkin ja joka oli jäänyt kaiken pinnalle puskevan luontaisen järkevyyteni jalkoihin.
Asetuin sopivaan kulmaan kirjaston hyllyjen taakse, josta kirjastotätien huolestuneet katseet eivät minua tavoittaneet. Suljin silmäni ja muotoilin päässäni (huom. en päissäni) ajatuksen: anna sen kirjan tulla, jota nyt tarvitsen.
Kurkistin kulman takaa ja näin jotain kirkkaan sinistä sivuhyllykössä. Suolavetten Buddha? Avasin kirjan sen alkulehdiltä, osuin esipuheeseen ja sen viimeiseen lauseeseen:
"Huuhtokoon tuuli kirjan rannoille, joilla sille löytyy käyttöä."
Kirjasto. Connecting people. With books :)
Viisas elämä, no jopas, tunsitko sä kuinka se huuhtoutui sun jalkojesi juureen?
VastaaPoistaKatsotaan vaan, että kun minä menen kirjastoon ja käytän Kirjatoukkametodia saan vastaani jonkun Paasilinnan tai riistan paloitteluun tarkoitetun oppaan. Lupaan palata tähän asiaan, kun olen edellisen pinon palauttanut.
:D :D :D Tämän kokeilun tulokset haluan kuulla!!
Poista