Kotikadun päässä on Leijonaranta, josta kirmataan Tellinan kallioiden kautta Appelgrenintien pitsihuviloiden ohi Casinon rannalle, vielä koukkaus Rakkauden Polun juurelta juuri nyt joutsenten valloittamalle karusellirannalle ja sitten alkaa tämä. Bellevuen rantatie. Hiekkatien toisessa päässä, Långsandan luonnonsuojelualueen jälkeen on Neljän Tuulen Tupa, jossa käydään kääntymässä. Jos on oikein ripeä, eikä pulise liikaa kävelykaverin kanssa, niin edes takaisin työhommien pariin selviää tunnissa.
Lahti, jota kaarramme, on oikeastaan nimeltään Kolaviken, mutta en ole kai koskaan kuullut kenenkään kutsuvan sitä siten. Rantapromenadin alussa kohoaa vaaleana kuin morsian Suomen suurin puurakennus, entinen pensionaatti Bellevue, jossa on nykyisin pieniä loma-asuntoja, aivan maaahtava ruokasali ja vanhanaikainen, valtava keittiö, jossa aikoinaan keiteltiin herrasväelle täysihoitolan kaikki ateriat. Bellevue lainaa nimeään niin polulle kuin edessä avautuvalle uimarannalle, ja onhan nimi mitä sopivin.
Mutta olin tulossa oikeastaan kertomaan mitä opin tänään. Opin sen, että nuo vaahtopäät tuolla, pullonvihreän meren tuulispäät, niitä kutsutaan Hangossa ruotsiksi "Sjöbergin manseteiksi". Ja Sjöberg ei olekaan mikä tahansa Sjöbergin setä valkoisine kalvosimineen, kuten ensin luulin, vaan itse Ahti. Eikö olekin KIEHTOVAA!
Jos aamulla paistoikin aurinko, ja tuuli oli karhean lämmin vaikkakin hurja, niin nyt illalla sytytellään sateenpieksämien ja -pimentämien ikkunoiden takana kynttilöitä niin että tulitikut vain sinkoilevat. Nuorilla kohisevaverisillä pikkunaisillani ei tosin ole kylmä eikä heitä myrsky masenna; he kävivät juuri sukeltamassa uimakopilta mereen. Merenneidot.
Päivän kirja on tietysti Katja Kallion Säkenöivät hetket, jossa hengaillaan juurikin Bellevuessa. Kallio kirjoittaa kirjalle nyt toista osaa, säännöllisillä kirjoitusreissuillaan Hangossa.
Ah, tuo on kyllä juuri sellaista arjen luksusta, joka tekee onnelliseksi! Ainakin minut. Ja näköjään myös sinut :)
VastaaPoistaItse ihastelen nykyisin aamureitilläni pyöräillessä Tammisaaren vierasvenesatamaa, ruuhkaääniä ei kuulu missään, tuulisessa säässä veneiden köydet mastoissa kilkattaa kivasti, meri tyrskyää ja meri-ilma tuntuu raikkaalta ja hyvältä hengittää. Vuoden pikkukaupunkikokemuksella en vieläkään ole lakannut ihastelemasta, että "voi vitsi, arki voi siis näyttää tällaiseltakin!" Kun arkiset työ-, koulu- tai lenkkireitit on tuollaisia, niin kyllä kelpaa.
Meillä tulee kohta 10 vuotta täyteen, ja edelleen olen ihan että OOOOOOH, näinkin VOI elää! Tosi kiva oli kommenttisi myötä löytää blogiisi, olet taitava!
PoistaVoi kiitos! Ja kiva kun löysit blogiini :)
PoistaOnpas ihana kuulla, että kenties vielä 10 vuodenkin jälkeen voi tuntua tuolta! Hymyilytti, kun muistin kirjoitelleeni kommenttia tänne blogiisi noin vuosi sitten. Juurikin tästä aiheesta, että "näinkin VOI elää ja asua" ja siitä, että pitää uskaltaa unelmoida isosti. Tuolloin olin oivaltanut sen, että muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla VOI asua, arjen maisemat voi olla vaikka kauniita maalaismaisemia, olimme juuri kotiutuneet Billnäsiin. En olisi arvannut, että vuoden kuluttua opiskelen kultasepäksi. Siitä olin joskus haaveillut, mutta vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyllähän mä VOIN. Nautinnollinen arki vaatii kai vähän itsetutkiskelua, valintoja ja sitä, että välillä toteaa itselleen, että kyllähän mä VOIN.
Joo, muistan Billnäs-kommenttisi! Ihanaa, että olet tehnyt mitä haluat. Mä tunnen välillä huonoa omatuntoa onnessani olemisesta. Miksi? Siksi, että olen pöhkö, mutta myös siksi, että meihin on iskostettu se ajatus, että itku pitkästä ilosta. Ajatuskin, että eläisi hissukseen oman näköistä elämää, toki koviakin kompromisseja välillä tekien, tuntuu melkein syntiseltä. Mutta niin, erilaillakin VOI elää. Elää!
PoistaHauska kuulla, että Katja Kallio on tekemässä jatko-osaa tuohon Hanko-kirjaan. Maisemissa ei todellakaan ole valittamista!
VastaaPoistaSäkenöivien hetkien naiset eivät jättäneet Kalliota rauhaan :)
PoistaKyllä, sinulla on ihana lenkkimaasto! Voisin kovasti kadehtia, mutten nyt rupea siihen. Itselläni on ympärillä rumaa, siis tosi rumaa. Kaikki tänne tulevat oikein hämmästyvät kuinka rumaa, vaikka kuinka varoittelen. Ja yhä rumemmaksi näkyy muuttuvan.
VastaaPoistaNiin, että sinulla on kyllä iso onnen aihe pelkästään jo lenkkimaisemassa.
Minäkin täällä sytyttelen kynttilöitä, eikä myskykään haittaisi. Kesän ukkosia kammoan, mutta syysmyrskyissä on tunnelmaa.
Mä olen aivan järkyttävän onnellinen näistä maisemista. Mutta kieltämättä annan kovin helposti periksi myrskylle ja jään kotisohvalle, olenhan mitä mukavuudenhaluisin kissa. Enkä omista ulkoiluvaatteita.
PoistaHeh...onko ulkoiluvaatetus = tuulipukutainnutus...?
PoistaNikadora
Ahh, Hanko ikävä iski mutta saa jälleen odottaa. Elokuvajuhlat olisi ollut mahdollisuus mutta on ollut liikaa tapahtumia ja reissuja joten päätin ottaa rennosti tämän viikonlopun aikana. Tihi...Sööperi kuulostaa tyypilliseltä Hanko-ilmaisusta :-)
VastaaPoistaHanko on ja pysyy, tule sitten kun aika on otollinen <3
Poista