Ma Marseille

Kukaan ei kai edes huomannut, että minulla jäi toissakesän Ranskan matkakertomus kesken. Kas kun osia oli jo yli kaksikymmentä siinä vaiheessa, ja vaihtui kone, ja matkakuvat vanhalla, korisevalla läppärillä räpyttelivät hädissään ja sen sellaista. Ymmärrän hyvin teitä, ymmärrän minuakin. Matka oli, matka meni.

Siltä kesäkuulta toivoin, että pääsisin Marseilleen (jossa olin viimeksi ollut 15-kesäisenä) bouillabaisselle, että näkisin Cézannen ateljeen ja että osuisin 1100-luvulla rakennettuun luostariin, Abbaye Notre-Dame de Sénanqueen verestämään nunnuushaaveitani kukkivien laventelien aikaan.

Minusta minä olen yks onnen kultatyttö, kun toiveista toteututuivat kaikki kolme, osa aavistuksen rampoina, noin niin kuin unelmiksi, mutta silti!

• Kävin Marseillessa. Kaksi kertaa. En syönyt bouillabaissea, mutta löysin niin ihanan pienen rantakuppilan, että haaveilen siitä edelleen viikoittain. Tyttöni mun olivat suunnillen saman ikäisiä kuin minä silloin, kun kurkotin porkkanafarkuissani ja Molly Ringwald-kampauksessani Notre Dame de la Garden kivimuurien yli ja tunsin syleileväni koko valtavaa kaupunkia. (Linkkien takaa löydät Herra Kameran kauniita kuvia, suosittelen klikkaamaan.)
• Kävin myös Abbaye de Sénanquessa, tosin hiukan liian aikaisin kesän kannalta, laventelit olivat vasta tuloillaan. Elämäni pienemmällä miehellä osui luostarivierailun alle joku periranskalainen eksistentiaalinen kriisi, vierailumme oli tiukkahuulinen, lyhyt ja kulmikas. Kuvat luostarista ovat vanhan koneeni kätköissä mustavalkoisia, sellaisena ne ainakin muistan. Sopii hyvin päivän tunnelmaan.
• Vierailimme Aix-en-Provencessa Cézannen ateljeessa, ja se oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin, paitsi että pienempi. 

Näissä kuvissa on pala Marseillea, naulattuna vierastalon seinälle. Seinänpätkässä on sattumalta samaa vihreää kuin pienessä marseillelaisessa pensionaatissa, josta haaveilin jo pari vuotta sitten. Sinne en olekaan vielä ehtinyt, minulla on kaikkea kivaa vielä edessä. Toivottavasti.