Meillä on ollut aina kauhean hyvä säkä majoitusjuttujen kanssa.
Parilla reissulla on ollut apuna matkatoimisto Pamplemousse, jossa tiedetään ja tunnetaan nuo tienoot kuin omat taskut. Silloinkin kun lähdin yksin ihan pienten lasten kanssa kolmeksi viikoksi La Baulen kylkeen, Etelä-Bretagneen (Loire Atlantique), neuvoivat he kädestä pitäen meille miten mennään Pariisin lentokentältä Montparnassen juna-asemalle ja junalla perille sinne Ranskan kainaloon. Muistan myös vähän punastellen öiset paniikkiviestini toimiston sähköpostiosoitteeseen, joihin aamulla aina rohkaisevasti vastattiin Kyllä te pärjäätte. Ja mehän pärjättiin! Pari vuotta myöhemmin olimme Normandiassa.
Sitten on ihan itte vuokrattu taloja, netistä. Ihan ensimmäinen vuokravilla taisi kyllä olla avokätisen ystävän tarjoama reissu Villefranche-sur-Meriin, jolloin pakkasimme vain kapsäkit ja kipitimme perässä.
Eilen viestittelin Draguignan-kesän 2012 vuokraemännän kanssa, että jos vaikka nähtäis cafélla kun olemme kohta taas samoilla leveysasteilla. Jäimme siis ystäviksi, niin hyvin toimi vuokraushommat! Ystävystyin myös erään potentiaalisen bretagnessa vanhaa kalastajataloa vuokraavan pariisittaren kanssa, vaikka emme lopulta hänen taloonsa päätyneetkään. Jatkoimme kuitenkin kirjoittelua ja lopulta tapasimme Punaisen Myllyn kulmilla Pigallessa, hänen kauniissa kodissaan.
Minulla on kalpea aavistus, että vaikka elämä tuntuu vievän meidät aina tuonne Etelä-Ranskaan, niin sisälläni asuu pieni bretagnelainen muija. Myös Biarritzin tienoo kiinnostaa, Atlanti. Entäs sitten Alsace! Paljon on vielä Galliassa nähtävää, muista maista puhumattakaan.
Olen joskus muuten koonnut vinkkejäni talonvuokraukseen, ne löytyvät täältä.
Toissa kesänä meitä potkaisi onni kun eräs ystävällinen pariskunta tarvitsi Hankoa yhtä paljon kuin me Ranskaa, ja tapahtui talonvaihto. Tai etten sanoisi tiilirotiskon vaihto linnaan!
Tämä tuleva joulumatkamme ei olisi ollut mitenkään meille mahdollinen ilman jälleen yhtä elämänlahjaa. Nimittäin kesänaapureita, jotka ovat ostaneet Mougins'sta villan, jonne me pääsemme puikahtamaan.
Kuvituskuvaksi tähän juttuun valikoitui lennossa Fitzgeraldin klassikon, Rivieralle sijoittuvan Yö on hellä-romaanin kansikuva. Silläkin riskillä, että olisi suotavaa, ettei meidän matkamme olisi täydellistä elämää viettävän, täydelliseltä vaikuttavan pariskunnan katkeran tuhon kuvaus :)
Oih ja voih! Ihania vinkkejä jotka joskus myöhemmin voin toivottavasti ottaa haltuun. Kiitos niistä!
VastaaPoistaOllapa itsekin suuntaamassa jouluksi jonnekin päin..
Tuo F:n koti muuten.. se on kuin jokin elokuvalavaste! <3
Ihanaa matkaa teille!! :)
t. Essi
Kiitos Essi! Francoisen koti oli aivan ihana <3
PoistaMukavat joulusuunnitelmat teillä!
VastaaPoistaToivottavasti tosiaan vähän vähemmällä draamalla vedätte kuin Yö on hellä-
päähenkilöt. Mistä appropoo, joskus 80-luvun puolessa välissä tullut Yö on hellä tv- sarja teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Se olisikin mahtava nähdä uudestaan...
Belgian Lempi
Joo, ei tarttis draamaa, ihan sellaista tavallista ja tasaista vaan :)
PoistaMä en muista nähneeni tuota tv-sarjaa, saisikohan sen jostain käsiinsä...
Oi, teillä on ihana loppuvuoden suunnitelma! Meidän konservatiiville on luvattu tämä joulu vielä täällä, sitten jatkossa aioin minäkin olla jossain poissa. Mieluiten Ranskassa, sillä siellä joulu häiritsee vähiten, eivät vietä hulluna suljettuja pyhiä eivätkä muutoinkaan ole niin joulukansaa.
VastaaPoistaPiti sanoa, etten minä ainakaan kyllästy koskaan Ranska-juttuihin, vaan annahan tulla!
Minäkin haaveilen Bretagnesta ja siitä että joskus voisi junailla Rakkauden rannikkoa aina Biarritziin asti ja siitä vielä eteen päin Espanjan Baskimaalle. Varmasti sen vielä joskus teenkin, ehkä mieluiten ihan yksin. Alsacen valokoviinit on lemppareitani ja niiden myötä olen alkanut tahtomaan myös sinnekin. Voisin loputtomiin jutella Ranskan suunnista ja kolkista, eikä ne kiinnostavat sieltä ihan äkkiä lopu. Tahtoisin myös palata käymään Pyreeneiden vuoristoon, jossa kerran asuin. Sinne jäi monta kiehtovaa kylää ja rannikolle sellaisia, joihin jäisin pidemmäksi aikaa. Vuoristossa en jaksaa kauaa olla, se tuli huomattua.
Meilläkin on ollut kauhean hyvä säkä kämppien kanssa, mutta viime kesänä tuli ensimmäisen kerran takapakkia kun omistaja perui viime hetkellä kämpän. Siinä tilassa ei enää ollut saatavilla valikoimaa, joten jouduimme minne jouduimme. Mutta sellainenkin kuuluu matkustamiseen. Ja sitten kävikin oikeastaan vielä parempi säkä, kun pääsimme loppuajaksi hulppeaan palatsiin asumaan. Matka on aina seikkailu!
Kiva Liivia, että jaksatte (oletettavasti) nämäkin Ranska-jutut!
PoistaMinäkin haluaisin tietysti yhdistää Biarritziin San Sebastianin ja Bilbaon ja muut. Kas kun olen kuullut, että ruokakulttuuri on siellä aivan omissa sfääreissä. Ja sehän mulla on aina mielessä. Ruoka.
Tuo Draguignanin vuokraemäntä oli kotoisin Vosgesista ja roudasi meille sikäläisiä herkkuja (ja viinejä) ja perehdytti resepteihinkin. Kas. Taas puhun ruoasta.
No mutta kämpistä vielä, että se Draguignanin talokin oli tavallaan ihan tavallinen, mutta se mikä teki niin onnistuneen siitä, oli juuri tämä ystävyyden syntyminen. Sikäli kirjoitin siis väärin, ei se majoituksena itsessään mikään maailman ihmeellisin ollut. Se hyvä säkä osui emännän muodossa :) Sun kaikki matkakodit näyttävät aivan mun unilta, en käsitä miten niitä paikkoja löydät... tuo palatsihommakin kuulostaa kiehtovalta, mutta tosiaan vielä enemmän vetoavat kuluneet ullakkohuoneet, tähän rappioromantikkoon.
Seikkailut jatkukoot!