Viikonloppu oli aurinkoinen, mutta se meni hiukan sumussa. Tiesimme jo odottaa suruviestiä.
Silti elämä rullaili eteenpäin, eikä tuntunut vaikealta olla monesta asiasta onnellinen, kuitenkin.
Olimme pienen tytön ristiäisissä, saimme herttaisia yövieraita, järjestimme falafelbileet ja ajelimme ympäri tuulista Hankoa.
Olen vasta tajunnut, että vaikka monet ystävämme ovat käyneet Hangossa useasti näiden meidän kymmenen asuinvuotemme aikana, moni on nähnyt vain ihan muutaman korttelin kotimme ympäriltä. Niinpä me yritämme nyt aina mahduttaa vierailuun yhdistetyn kiertoajelun ja -kävelyn. Gunnarsinranta, Tulliniemenranta, Varisniemi, Kappelisatama, Hangonkylän satama (kaffepaussi!) ja Neljän Tuulen Tupa. Vähän säästä ja aikataulusta riippuen, jotenkin noin. Ajamme koko niemen ympäri ja pysähdymme välillä kiipeilemään kallioille.
Hankohan on lähestulkoon saari, vain kapeasta kaistaleesta kiinni mantereessa. Meri ympäröi meitä joka puolelta. Nyt sen tietävät vieraammekin. Kesäisin voi sightseeingin lopuksi vielä vierailla vesitornissa, sitten se viimeistään valkenee, se meren määrä.
Muista myös: Keväällä avattiin huikea luontopolku Suomen eteläisimpään kärkeen!
Otsikosta kiitos Heikki Salolle ja Miljoonasateelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"