17.11.2014

Puhalla ja toivo

Tänään ajattelin, että kuolema on oikeastaan kuin sammuttaisi kynttilän. Jos olen joskus tämän vertauksen jossain kuullutkin, nyt vasta sen ymmärsin. Sitä sammunutta liekkiä ei näe enää koskaan.

Olen kertonut joskus sisukkaasta mummostani. Nyt hän on poissa.

Alle kaksi viikkoa sitten soitin ja onnittelin 94-vuotiasta. Kysyin, mikä on hänen mielestään pitkän iän salaisuus. "Kova työnteko", vastasi mummo epäröimättä. Veljelleni hän oli tosin samana päivänä toisessa onnittelupuhelussa vastannut samaan kysymykseen yhtä painokkaasti "voi ja kerma".

Mummo asui kotona loppuun asti. Viimeisillä voimillaan hän flirttaili ambulanssimiehille, siivosi sairaalahuoneensa ja vannotti läheisiään kiillottamaan kristallikruununsa.

Mummo, you go girl!

8 kommenttia:

  1. Juuri noin minäkin haluaisin tästä maailmasta lähteä. Saappaat jalassa ja arki hyppysissä. Osanottoni!

    VastaaPoista
  2. Rakas Kirjis, otan osaa. Lähdöt ja erot ottavat koville. Jäähyväiset helpottavat, jos sellaiset saa ja voi jättää. Voimia <3 -tuulia

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanotto.

    Hienoa kuitenkin, kun pääsee lähtemään noin. Ilman pitkää hiipumista.

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
  4. Mummosi oli ihan varmasti aivan loistotyyppi! Onneksi hän sai elää niin pitkään kuin sai. Mutta kyllä sydämeen silti sattuu ja on surua vaikka olisi kyse miten vanhasta ihmisestä tahansa. Otan osaa.

    Halit,
    Carina

    VastaaPoista
  5. Lämmin kiitos teille kaikille mukana elämisestä <3

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"