29.11.2014

What would Frida do?

Joskus kun on vähän vaikeeta, niin ajattelen että what would Frida do?

Vanha kunnon ajatusleikki, mitä joku muu tekisi minun asemassani, minun tilanteessani? Jollakin Fridan tilalla on kenties Jeesus, jollain Reagan ja jollain Fonzie, mutta minulla siis Frida Kahlo.

Melkein aina vastaus on: Frida ei piittais. Tai piittais, muttei lannistuis.

Ei tässä vielä pitäisi mitään vuosikatsausta tehdä, koko joulukuukin vielä elämättä, mutta tuli vaan mieleen. Vuoden 2014 piti olla vaikean vuoden 2013 jälkeen kevyt kuin tuulihattu ja yhtä makea. Keveydestä en menis sanomaan, mutta ainakin on eletty. Olen ollut tänä vuonna yksissä häissä, kolmissa rippijuhlissa, yksissä ristiäisissä ja ensi viikolla on hautajaiset. Luulin, että tämä vuosi olisi Ranskaton, mutta ihan loppumetreillä elämä yllätti ja lentoliput ovat nyt taskussa.

Luulin, että löytäisin työelämäni punaisen langan, mutta en löytänyt. Luulin, että olisin vahvempi ja energisempi kuin koskaan, mutta en ollut. Luulin, että meillä olisi enemmän aikaa toisillemme, mutta ei, ei ollut.

Frida se vaan loi entistä raivokkaammin mitä kovemmin elämä kohteli. Vaikka minulla olisi vähän tahmeaa, on se silti sellaista pumpulissa tarpomista. Frida nappasi tequilan ja nosti leuan pystyyn, minä keitän kahvit ja annan itselleni edelleen luvan innostua pienistä asioista.

Väkisinkin ajatukset kääntyvät vuoteen 2015. Mutta mitään odotuksia en aseta. Luulenpa, että tällä kertaa lasken Provencen kukkuloilla edellisen vuoden ilmaan kuin ilmapallokimpun ja katson i h a n  r a u h a s s a mitä elämä aikoo tulevaisuudessa heittää eteen. Se heittää kuitenkin, potkin tai kiskon minä miten hyvänsä. Tavallaan aika vapauttavaa!

Tuo toinen kuvan alalaidassa cd:n kannessa häämöttävä muikkis, se on Lou Doillon, cool as a cucumber myös, ihan what would-materiaalia hänkin. Kuka sun what would-tyyppisi on? Vai onko sulla joku voimaeläin, niin kuin yhdellä ystävälläni?

Lue lisää: Vuosi 2013 hyvästeltiin ilman ikävää ja vuosi 2014 alkoi mustelmilla.

5 kommenttia:

  1. Hei Anna!

    Haluatko kuulla salaisuuden? Kerron joka tapauksessa. Olen rakastunut. Blogiisi. Tupsahdin tänne tässä jonain syksyisenä iltana. Kävin sen jälkeen välillä kurkkimassa. Ja nyt olen jo toista viikonloppua (ja arki-iltoinakin) käyttänyt kaiken liikenevän aikani tekstiesi lukemiseen ja Herra Kameran kuvien ihailuun. Ne vievät mennessään.

    Olen itse käynyt Hangossa vain kaksi kertaa. Kerran huikeaan syyskuun päivänä, kun odotin tutärtäni ja toisen kerran äitini ja tyttäreni kanssa vuosi sitten elokuussa. Helle helli, meri oli tyyni ja Bengtskärin majakalla kävimme. Äitini (ja tätinikin) on ollut joskus ammoisina aikoina, noin 60-luvun alussa kesätöissä Tellinnassa. Niitä tarinoita olen kuullut pikkutytöstä lähtien. Hangolla on ollut aina vähän sellainen tarunomainen hehku ajatuksissani.

    Nyt olisin valmis pakkaamaan perheeni ja muuttamaan sinne vaikka heti. Tai ainakin joulun Jälkeen.

    Terveisiä Hämeestä!
    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Laura kun tulin tästä iloiseksi, KIITOS! Juuri kun oli sellainen päivä, että "ei kukaan kuitenkaan koskaan lue...." Tuli hyvään saumaan ja lämmitti!
      Voin kuvitella minkälaista Hangossa on ollut 60-luvulla, ja ihanassa Tellinassa. Ota ihmeessä äitisi ja tätisi tarinat talteen!
      Tervetuloa Hankoon taas, käymään tai olemaan. Niin se pienistä visiiteistä meilläkin alkoi, Hanko-elämä :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Frida on minulle tärkeä, yksi voimanaisistani, mutta enpä ole hoksannut häntä asettaa tähän osaan. Siihen mulla on nimittäin varattu Patti Smith. Hauskaa, että joku toinen (ilmeisesti monikin!) ajattelee kans näin tiukan tai päättämättömän paikan tullen.
    Me otamme seuraavan vuoden vastaan vaatimattomasti Turussa, tosin ihanassa talossa hyvässä seurassa. 2013 ja 2014 eivät ole minuakaan ihan kehdossa tuuditelleet. Saas nähdä mitä tuo seuraava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patti, ihan mahtavaa! Voimanaiset <3
      Turkuhan on kiva joulukaupunki, teillä on varmasti mukavaa ja tunnelmallista. Tärkeintä on seura, että se on sellaista, joka sallii jokaisen omat omituisuudet.
      Toivottavasti 2015 on hyvä, meille molemmille, ja kaikille.

      Poista
  3. Minulla oli voimamummi! Pieni, mutta voimakas jo pelkällä läsnäolollaan. Auttavainen, vaikka satojen kilometrien takaa. Kaikista hirveyksistä selvinnyt ja ponnistanut eteenpäin.
    Pysyy mielessäni loppuelämäni. Vaikka hän on ollut fyysisesti poissa jo 18 vuotta, on hän se voimaa antava henkilöni edelleen!

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"