2.12.2014

Oi nuoruus, oi Pariisi

Tässäpä taas yksi kirja, jota en meinannut ensin lukea.

Minulla on paitsi elokuvienkatsonnassa, myös kirjojen lukemisessa ihan oma systeemini. Ei mielellään lueta kirjoja, joita kaikki muut lukevat. Ei ainakaan jos on kovasti kehuttu. Iso juttu Hesarissa? Unohda. Jos pitäisi joku kirja lukea varta vasten jotakin tilaisuutta varten, kuinka mieluinen hyvänsä, niin en lue. Luen vasta sitten kun ei enää tarvitsisi, kun juna meni jo. Sanopa Kirjatoukalle, että lue tämä! niin en lue. Luen siis pääasiassa Lippe Suomalaisen muistelmia jostain 80-luvulta.

No mutta tämän kirjan kuitenkin vahingossa lukaisin keväällä melko tuoreeltaan, tosin jonkin aikaa epäluuloisesti kirjan kioskikantta tuijotettuani.

Kirja alkoi äärimmäisen rasittavasti ja haahuilevasti, mutta kuten oikeassakin elämässä, heti kun päästiin Pariisiin, hommat alkoivat luistaa. Pölypilvi laskeutui, ääniä alkoi kantautua kadulta sisään lukijan mielikuvitukseen ja Hemingwayn ja hänen nuorikkonsa Hadley Richardsonin elämä heräsi eloon.

Jos luet tämän kirjan (huomaatko, kuinka hienovarainen olen, etten aiheuta kaltaisilleni paineita?), lue jos suinkin voit sen jälkeen heti perään Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi. Nuoruutemme Pariisi on taitava romaani, mutta Nuoruuteni Pariisi on THE juttu, vanhan kirjailijan rehellinen ja jälkiviisas katse menneisyyteen, rakkauteen, ystävyyteen ja sen ymmärtämiseen, kuinka nuorena sitä ei oikeastaan ymmärrä mistään mitään. Hemingwayn viimeinen vaimo saattoi editoida omin päin kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistua teosta, mutta silti, kaiho kuultaa läpi. Paula McLainen romaanin ansioksi on laskettava myös se, että Moveable Feast aukeni ties monennenko lukukerran jälkeen nyt ihan uudella tavalla.

Ja koska meille kirjatoukille jää taas putki päälle, luemme näiden kahden vanavedessä Hemingwayn ensimmäisen romaanin Ja aurinko nousee ja lisäksi ainakin Fitzgeraldin Yö on hellän, vähän Sylvia Beachia ja kirjakauppansa Shakespeare Companyn syntyä, sarjakuvateoksen Kiki de Montparnassesta sekä Gertrude Steinin kirjoittaman Alice B. Toklasin "omaelämäkerran" (ja vielä).
Kokkaamme Alice B. Toklasin ihan itse (?) kirjoittamasta keittokirjasta lampaankyljyksiä, suunnittelemme hyllystä löytyvien opusten kanssa kirjallisia kävelyretkiä Pariisiin ja katsomme ehkä jonakin sunnuntaina, kun aurinko paistaa eikä voi harjoittaa melankolista sadekävelyä, Woody Allenin höperön elokuvan Midnight in Paris.

Ja kas, taaskaan ei ole tarvinnut olla moneen päivään ihmisten kanssa missään tekemisissä, kun on vain huidellut 20-luvun Pariisissa, istunut kir royalilla Glocerie des Lilasin terassilla ja vedellyt pitkiä henkosia olemattomasta savukkeesta. Niin, oma pokkariversioni Hemingwayn Nuoruuteni Pariisista on aivan hiirenkorvilla, niin hyvin se edelleen toimii myös matkaoppaana Pariisiin.

On niin ihanaa olla Kirjatoukka!

If you are lucky enough to have lived in Paris as a young man, then wherever you go for the rest of your life it stays with you, for Paris is a moveable feast. - Ernest Hemingway

Lue lisää: Olen myös nähnyt Hemingwayn kissan vesikupin. Kyllä!

5 kommenttia:

  1. Sä olet kyllä tuottelias eikä tässä tapauksessa määrä syö laatua! Tarkoitan siis tätä tasoa ja tiheyttä miten blogisi pukkaa juttua.
    Mä en pysy perässä! Se ei toki haittaa, sillä silmäilen aina ensin pikaisesti ja tulen uudelleen syväluontaisemmalla katsaukselle.

    Nytkin oli niin hyvää kaikkea. Tämä kuvan kirja on mulla lukematta, ja ihmettelen vaan miksi?! Se on livahtanut multa ohi- onneksi on Kirjatoukka!:) Menen heti hakemaan kun saa pokkarina.
    Nuoruuteni Pariisin minäkin olen lukennut muutamaankin kertaan, myös Pariisissa. Ja juuri eilen luin toisen kerran Montparnassen Kikin, kun kirja vihdoin palautui viiden vuoden lainasta siskoltani ja siellä olisi vieläkin, ellen olisi pistänyt vauhtia! Mä en voi kertakaikkiaan antaa kirjojani vuosilainoihin, sillä ne on päivittäiskäyttötavaraa. Tulee mieleen vaikka mitä vaikka milloin ja silloin on saatava tarkistaa sieltä ihan omasta kirjahyllystä, ehkä ymmärrät-sinä jos joku.
    Ja muakin mättää lukea jotain just silloin kun se on tapetilla, mieluummin sitten kun kaahotus on laantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko Liivia mun mutsia: "Lainaa vaikka mieluummin tuoli, mutta älä lainaa kirjaa!" ;)
      Kiva kuulla, että blogissa riittää luettavaa, ja vieläpä lukijaa kiinnostavaa!

      Poista
  2. Make that ... lived in Paris as a young WOMAN... as well, no need to hog it all. Child, too, come to think of it. Une fois parisienne, toujours parisienne, et fière de l'être.
    Mu

    VastaaPoista
  3. Tässä kirjassa jäi eniten mieleen Hemingwayn itsensä kehittelemä "ehkäisypäiväkirja"...miten oivaltavaa MIEHELTÄ! Uskoisitko miehesi huomaan esim.ehkäisypillerit? Kuinka moni mies kyselemättä luottaa naisen hoitavan jämptisti ehkäisypillerien muistamisen...joskus voi vain unohtua...

    20-luvun Pariisi oli myös suurin kimmoke tarttua tähän kirjaan!
    Muutama vuosi sitten Pariisissa löysin paikalliselta katukirpparilta kaupungin laitamilta, mustan samettisen, helmin kirjaillun tanssiaislaukun suoraan 20-luvulta.
    Voin näin päästä haistelemaan hetken mielessäni sen ajan tanssiaissaleja...

    Nikadora


    Itsensä Hemingwayn kirjoittama kirja vielä lukematta, pakko etsiä jostain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nikadora, ihan huippjuttu tuo löytämäsi tanssiaislaukku, iloitsen puolestasi!
      Ja lue tuo Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"