3.2.2015

Kissakuumetta?

Meillä hissuttelee nurkissa kissakuume. Suorastaan hyppii nojatuolien selkänojalta toiselle, kiertää pöydän alta ja hinkkaa korviaan nilkkaan.

Minä en ole koskaan ollut oikein lemmikinpitäjäsorttia. Liikaa vaivaa. Työelämän vaihteluiden, kolmen pienen lapsen, uuden kotikaupungin, remontin tai siis remonttien... kaiken keskellä on ollut vuosikausia aika kaukaa haettua hamuilla peruskaaokseen vielä joku liikkuva osanen. Olen kuitenkin aina pitänyt kissoista. Luullut olevani kissa, sanoisin jopa.

Nyt maailmamme makaa aika mallillaan, kodissa olisi sen ikäisiä hoitajia, ettei vastuu jäisi yksin minulle (vai kuvittelenko vaan?) ja yhtäkkiä on virinnyt paljon enemmän plussia kuin miinuksia kun kissa-asia nousee keskusteluissamme esiin. Talomme olisi ihan kissayhteensopiva, ei uuden uutta huonekalua, kellareissa on varmaankin hiiriäkin valmiiksi ja meillä olisi käyttöä sille lämmölle, kehräykselle ja sulokkaalle zenille, mitä kissa voisi tuoda tullessaan. Olemme siis vastaanottavaisia eläimen ystävyydelle. Mutta voih, on niin paljon avoimia asioita ja kysymyksiä!

Tajusin tänä aamuna, että siellähän teitä on, viisaita ihmisiä, ehkä jopa kissaihmisiä pilvin pimein. Ehkä te osaisitte auttaa?

1. Jos haluaisi kissan, pitäisikö heti haluta kaksi kissaa? Siis pitääkö kissalla olla kaveri?
2. Mistä ihmeestä kissoja ryhdytään etsimään edes? Rotukissa vai semmoinen navettaveijari? Tyttö vai poika?
3. Olisi hienoa antaa koti jollekin kodittomalle kissalle, mutta onko väärin haluta ihan pentu? Jotta tottuisimme kaikki toisiimme alusta alkaen?
4. Osaammeko ME muka hoitaa kissaa?? Onko kissa työläs perheenjäsen?
5. Kuka siivoaa, jos sille iskee ripuli? Tuoko se sisään nyljettyjä päästäisiä? Herättääkö se öisin?
6. Ja kuka hoitaa, kun me olemme poissa pidempään, matkoillamme? (Tämä on minulle ehkä se suurin kysymys. Haluan lähteä, kun haluan lähteä.)
7. Mitä jos kissa ei voi sietää meitä? Jos se ei haluakaan syliin?
8. Olemmeko valmiita sitoutumaan yli kymmeneksi vuodeksi?
9. Kun lapset muuttavat kotoa, ottavatko he kissan mukaansa? (Toivon niin, sillä aion viettää villiä elämää Herra Kameran kanssa sitten kun olemme vihdoin taas kahden!)
10. Viekö kissa kauheasti rahaa? (Mitä se SYÖ??)

Kaikkein eniten kissaa toivoo nuorimmainen, poika. Hän on luvannut hoitaa KAIKEN, aivan kaiken, raahata kissanhiekkasäkitkin kävellen sillan yli räntäsateessa, mutta siihen lankaan en mene. 5/5 meistä on suopeita ajatukselle, 2/5 sillä lailla neutraalin hymisevästi ja 3/5 ihan fiiliksissä. Joista 1 pelkää, että kaikki kaatuu TAAS hänen niskaansa. Ja vielä juuri kun on saanut omat pennut tolpilleen.

Mitä sanoo raati?

Kuva täältä.

22 kommenttia:

  1. Täällä yksi crazy catlady ;) Meillä oli aiemmin kaksi kissaa mutta nuorempi piti lopettaa viime pääsiäisenä kun sille tuli iso kasvain mahaan. Meillä on ollut vain rotukissoja, Ragdolleja. Kotikissa tasoinen ragdolli on maksanut 600€ ja toinen 700€. Meillä kissat eivät ole olleet juurikaan yksin että jos olemme reissussa niin aina pitää olla hoitaja. Me ollaan tehty kasvattajien kanssa sopimus että syötämme vain eläinkaupan ruokia, jotka ovat markettiruokia kalliimpia. Markettien pussiruoka maksaa 4€/12pss. Raksuissa syöttäisin eläinkaupan joissa on vähemmän täytteenä viljaa jota kissa ei tarvitse. Normikuluihin menee vielä kissanhiekka kun meillä on ihan sisäkissa joten tarpeet tekee hiekkalaatikkoon. Meidän rotukissa ei saa edes kärpästä nieltyä joten hiiriä ei tappaisi. Itseasiassa meillä on myös 2 gerbiiliä ja kissa on ihan evvk! :P Yhtään kokonaista yötä en ole nukkunut sen jälkeen kun eka kissa kohta 8v sitten tuli! Ripuliin syötän jotain apteekin pillereitä jotka tehoaa nopeasti. Kissankarvoja on ihan joka paikassa. Mustat vaatteet eivät ole kovin kauniin näköisiä ilman tarraharjaa! Mitähän vielä....?! Niin meidän kissat eivät ole olleet ikinä sylikissoja. Lähellä ovat, rapsuttaa saa mutta sylissä eivät ole yhtään, sniif :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mar3ngi, jaksoit vastata noin isosti, arvostan! Tässähän niitä mun epäilyksen kohtia tuleekin, niitäkin, joita olin unohtanut kirjata. Kissankarvat, yöunet, ripulit, sylittely, kissanruoka.... Aaaah, tässä on vielä PALJON pohdittavaa. Ihanan rehellinen kirjoitus!

      Poista
  2. No nii, nyt päästiin asiaan :) Meillä on neljä kissaa, kolme siamilaisia ja yks itämainen, joka on siis simsku ilman naamiota. Olen koko elämäni asunut kissojen kera ja aina niitä on ollut enemmän kuin yksi. On ollut sekä maatiaisia että rotukissoja ja olen huomannut, että yleensä rotukissat ovat sosiaalisempia ja seurallisempia kuin maatiaiset, jotenkin enemmän koirankaltaisia. Meillä on myös jostain syystä ollut niin, että nämä rotukissat eivät ole koskaan raapineet, purreet tai sähisseet ihmiselle, vaan miellyttämisen tarve on ollut ilmeinen. Toki voi olla myös rotukohtaista tämä, koska siamilainen todella kiintyy omistajaansa.
    Ripulia en ole IKINÄ kymmenien kissavuosien aikana joutunut siivoamaan muuta kuin laatikosta ja silloinkin todella, todella harvoin, mutta yksi leikattu poikakissa meillä sekoaa joka kevät ja merkkaa kusemalla verhoja. Siihen ei auta muu kuin hänelle määrätyt kissojen mielialalääkkeet!!! Tabletin pala kerran päivässä = ei kusisia verhoja. Ja niin, vaikka ei ripulia ole, niin oksentavat kyllä ainakin kerran viikossa jokainen. Aina matolle tai peitollesi, eivät koskaan paljaalle lattialle.
    Kissat nukkuvat meidän kanssa, kaikki neljä samassa kasassa miehen jalkojen päällä, eivät todellakaan valvota vaan kuorsaavat koko yön ( ja paljon myös päivällä) Silloin olen joutunut valvomaan, kun meillä vielä oli ulkoilevia kissoja ja jos kissa ei tullut yöksi kotiin, en saanut nukutuksi. Nyt kissat ovat sisäkissoja, ulkoilevat kesällä valjaissa ja rakennetussa tarhassa.
    Meillä syövät kissanruokaa marketista, mutta kuivaruokaa eläinkaupoista ja raakaa lihaa syötämme myös. Kissanhiekka meillä on sellaista puukuitupurua, pitää hyvin hajua ja sitä voi ostaa isoissa säkeissä.
    Meillä eivät kissat raavi kalusteita, vaan seinään kiinnitettyjä buckleematoilla päällystettyjä levyjä, mutta karvaa on aina kaikissa vaatteissa, tarrarulla poikineen menee kuukausittain.
    En koe, että kissoista on puoliksikaan niin paljon vaivaa, kun koirasta, mutta tämä on tietysti makuasia. Välillä ärsyttää karvat joka paikassa, mutta ilman en suostu elämään. Ihania, paitsi silloin kun eivät ole :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Ihana Tuija, ihana vastaus. Tosi kivaa, että kaikki vastaajat ovat ihan raatorehellisiä, ja silti kaiken pissanhajun alta paistaa vain suuri rakkaus <3 Kiitos!

      Poista
  4. 4. Osaammeko ME muka hoitaa kissaa?? Onko kissa työläs perheenjäsen?
    Osaatte varmasti, mutta kannatta myös tutustua kissoihin pintaa syvemmältä. Kissat ovat usein täysin väärinymmärrettyjä. Pelokas kissa näyttää monesta ihmisestä söpöltä ja tuimasti viiruileva kissa tuntuu ilkeilevän, vaikka viirustelemalla kissa kertoo sinulle rakastavansa sinua yli kaiken. Kissaa tulkitaan väärin ja se surettaa jatkuvasti. Monet kissan kanssa pitkäänkin viihtyneet eivät osaa lukea kissansa viestejä eivätkä ymmärrä kissan käyttäytymistä. Kissa ei ole koira. Kissa ei ole lapsi. Kissa on kissa ja sillä on ihan oma kielensä, joka pitää oppia. Välttyy käytöshäiriöiltäkin kun ymmärtää mitä kissa sanoo. Kissa ei ole työläs perheenjäsen, mutta huomiota se tarvitse ja huolenpitoa.

    5. Kuka siivoaa, jos sille iskee ripuli? Tuoko se sisään nyljettyjä päästäisiä? Herättääkö se öisin?
    Kissoilla on harvemmin ripulia. Kissa on siisti eläin ja tekee asiansa aina kissanhiekkalaatikkoonsa tai kissan voi opettaa käymään myös pöntöllä (siihen on apulaite). Jos kissa käy ulkona, se tuo kotiin todennäköisesti jossain vaiheessa hiiren. Päästäisen kissa tuo kerran tai siis syö vain kerran - sitä virhettä kissa ei koskaan enää tee. Kissa nimittäin oksentaa päästäisen, ei sovi kissalle. Kissa tuo saaliin kotiin, koska se on lahja sinulle. Se on lahja, jolla kissa kertoo sinun olevan tärkeä sille. Jos saat lahjan, ole onnellinen. Kissasi on ihana!
    Kissa ei herätä yöllä, ellei sitten ole erityistä syytä tai ongelmia. Kissa oppii kyllä perheen rytmin ja tietää milloin ollaan hiljaa. Meidän kissa nukkuu kanssani kaikki yöt. Sen verran se on valppaana, että jos nousen ylös, saan aika iloisen seuralaisen, jonka mielestä yökukkuminen on parasta. Sopii siis loistavasti, jos on tapana yökukkuilla. Aina on seuraa. (Paitsi joskus kissat kyllä nukkuvat niin sikeästi, että pitää käydä kokeilemassa, että on vielä hengissä...lämmin sänky ja läheisyys ovat kissalle mieleen. Kissan ruumiinlämpö on aika korkea ja siksi kissa hakeutuu mielellään lämpimämpään kuin normaali huoneilma: syli, laatikko, muhkea sänky peittoineen, sauna...)

    6. Ja kuka hoitaa, kun me olemme poissa pidempään, matkoillamme? (Tämä on minulle ehkä se suurin kysymys. Haluan lähteä, kun haluan lähteä.)
    Jos matkustatte paljon ja olette pitkiä aikoja poissa, ei välttämättä ole oikea aika ottaa eläintä. Jos nyt ei ihan hirveästi ja pitkiä aikoja, sitten pitäisi ehkä miettiä kahta kissaa. Silloin niillä on seuraa. Kissan turvallisuudelle on tärkeää tutut paikat. Siksi parasta on loman aikana, että kissa/kissat ovat kotona ja joku käy vähintään kaksi kertaa päivässä antamassa ruokaa, siivoamassa vessan ja katsomassa että kisut ovat kunnossa. Yleensä kissat nukkuvat paljon silloin kun ihmisiä ei ole maisemissa. Kolme päivää on vielä toimiva, mutta sen jälkeen ehdottaisin, että joku tulee asumaan kissavahdiksi. Kissat ovat huomattavasti rauhallisempia kun talossa ollaan ja yölläkin on nukkuvaa seuraa.


    7. Mitä jos kissa ei voi sietää meitä? Jos se ei haluakaan syliin?
    Viittaan yllä olevaan sosiaalistumiseen. On erittäin tärkeää tietää millaisen varhaislapsuuden kissa on saanut. Kun rotukissan ostaa, sitä käydään yleensä katsomassa kasvuperheessä parikin kertaa ja samalla pääsee näkemään miten kissat kasvavat ja miten niitä käsitellään. Kissojen luonne vaihtelee, mutta jos kissaa on pennusta asti pyöritelty ja pidetty sylissä, se sitten kuule on sylissä - siinä vaiheessa kun painoa tulee lisää, voit ehkä haluta ettei aina tunkisi syliin :). Joskus kissa herää syliin vasta vanhemmiten. Jotkut myös eivät koskaan tee aloitetta, mutta kun ne syliin nostetaan, siinä sitten viihdytään. Kissaa pitää osata lukea ja antaa sille tila ja vapaus. Jos kissaa yrittää pitää väkisin kiinni, se haluaa pois. Kissan käsittely on hyvä opetella. Ei ole rakettitiedettä, mutta kissan oikea lukeminen kertoo mikä toimii millekin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  5. Mielipiteitä kysyttiin ja tässä niitä nyt tulisi :) : 1. Kaksi olisi hyvä ja jos ovat samasta pentueesta, tulevat varmasti myös toimeen keskenään 2. Eläinsuojeluyhdistys on yksi vaihtoehto, kannattaa muistaa, että kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa. Jos tyttö ja poika, kannattaa leikkauttaa 3. Ei ole väärin, eläinsuojeluyhdistyksistä löytyy myös pentuja 4. Kissa tarvitsee seuraa, leikkiä, aktivoimista, hoitoa ja hellimistä joka päivä. Mutten silti pidä työläänä, epäilen kyllä olevani jäävi vastaamaan tähän kohtaan 5. Siivoamisesta en osaa sanoa, jos aiotte antaa kulkea vapaana ulkona, eläinsuojeluyhdistykset eivät tätä toivo eivätkä luovuta kissoja jos tämä on tarkoitus, lahjoja (hiiriä ja muita) tulisitte varmasti saamaan, myös silloin jos kissa ulkoilee tarhassa, varmasti herättää öisin. 6. Löytyykö hoitaja ystäväpiiristänne. Joku joka voisi muuttaa teille asumaan kun olette matkoilla? Tai joku joka mielihyvin ottaa kotiinsa? 7. Kissasta ei välttämättä tule sylikissaa, mutta voi silti rakastaa teitä omalla kissamaisella tavallaan 8. Mahdollisesti jopa 20 vuodeksi 9. Tuskin ottavat 10. Kissa vie rahaa, hiekat, ruuat, lelut, mahdolliset muut tarvikkeet :) Ja vaikka saattaa muulta vaikuttaa, niin hetkeäkään en vaihtaisi pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosi arvokasta, että jaksoit vastata ja jakaa perusteellista kissatietoutta, arvostan suuresti! Pohdittavaa riittää, ja sitten toisaalta ei varmaankaan kannata pelätä puhki kaikkia haasteita etukäteenkään. Tuo ulkoilukysymys jäi kokonaan minun listastani pois, vaikka se on niin oleellinen. Mutta kaupunkialueella ei vissiiin saakaan pitää kissaa valvomatta vapaana?

      Poista
  6. Mihinköhän se alkupätkä jäi? Tässä uudestaan:

    Kissakuume. Onnea taloon :) - monivuotisella kissakokemuksella näkökulmia ja ajatuksia.

    1. Jos haluaisi kissan, pitäisikö heti haluta kaksi kissaa? Siis pitääkö kissalla olla kaveri?
    Ei tarvitse olla kissakaveria, mutta moni kissa viihtyy toisen kissan kanssa erityisesti, jos joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin päivisin tai perheen matkojen vuoksi. Jos kaksi kissaa, helpoiten siten, että samasta pentueesta ja samaa sukupuolta. Luovutusikä on 12 viikkoa. Sitä nuorempia kissoja ei saa emolta pois ottaa. Nykyisin suositellaan jopa 14 viikkoa. Emo opettaa pennuille tärkeitä taitoja. Tärkeää on myös millaisesta perheestä kissa(t) tulee. Pentuaikana on tärkeää, että kissa on runsaasti tekemisissä ihmisten kanssa. Pentuja pitää pyöritellä käsissä ja niiden kanssa pitää leikkiä paljon ennen luovutusta.

    2. Mistä ihmeestä kissoja ryhdytään etsimään edes? Rotukissa vai semmoinen navettaveijari? Tyttö vai poika?
    Rotukissoja saa kasvattajilta, mutta on tärkeää tietää ettei osta kissatehtailijalta. Monella kasvattajalla on sivut ja he käyvät näyttelyissä. Yleensä hyvistä kasvattajista on myönteisiä kommentteja. Kissaliitolla on lista kasvattajista ja myös niistä, jotka ovat saanet huomautuksia. http://www.kissaliitto.fi/ Suosittelen, että käytte kissanäyttelyssä katsomassa ja keräämässä infoa. Sen jälkeen pohditte ajan kanssa asiaa.

    Rotukissojen hinnat alkavat n. 700e ->. Suosikkiroduista saa maksaa. Rotukissa tulee kantakirjan kanssa ja se on rokotettu, madotettu ja eläinlääkärin tarkastama.

    Toinen vaihtoehto on antaa löytökissalle koti. Eläinsuojeluyhdistykseltä voi kysyä ja käydä katsomassa.

    Huom! Sekä rotukissat että eläinsuojeluyhdistyksen kissat ovat sisäkissoja eli omistaja sitoutuu kissan turvalliseen ylläpitoon ja siihen kuuluu, ettei kissa liiku ilman valjaita ulkona tai on kokonaan sisäkissa. Mikäli haluat kissan, joka kulkee myös ulkona, sitten pitää kääntyä muihin vaihtoehtoihin ja kysellä "navetoista" ja kodeista, joissa näitä ulkokissoja on. Tärkeä on kuitenkin, ettei pentu ole kasvanut navetan nurkassa ilman ihmiskontakteja. Kissa sosiaalistuu ensimmäisten kuukausien aikana ja oppii luottamaan ihmiseen.

    Tyttö tai poika. Ihan sama. Molemmat pitää leikata. Pojan leikkaus on vähän helpompi juttu, mutta leikkaaminen on välttämätöntä. Riippuu täysin kissasta missä vaiheessa leikkaus tulee eteen. Yleensä vuoden ikäisenä leikataan, mutta tämä on täysin yksilöllistä. Kiimainen kissa on jotain mitä et halua taloosi. Jos hankit kaksi kissaa, ota samaa sukupuolta - tai leikkaa kissat varmuuden vuoksi aikaisin. Tarkkana siis.


    3. Olisi hienoa antaa koti jollekin kodittomalle kissalle, mutta onko väärin haluta ihan pentu? Jotta tottuisimme kaikki toisiimme alusta alkaen?
    Ei ole mitään väärää haluta pentu. Lemmikki on oma valinta. Jokainen valitsee sen mukaan mitä itse aidosti haluaa. Lemmikin valinnassa sääli ei toimi. Pennut ovat hauskoja ja kun niitä pääsee alusta asti kasvattamaan isoiksi, näkee myös enemmän kissan elämää. Aikuinen kissa on myös monen toive. Jää se villi pentuvaihe pois ja pääsee nauttimaan vain lötköleijonan hassuista tavoista. Molemmissa on puolensa.

    VastaaPoista
  7. 8. Olemmeko valmiita sitoutumaan yli kymmeneksi vuodeksi?
    Kissat voivat elää jopa yli 20 vuotiaiksi. Minä suhtaudun tähän kysymykseen hyvin käytännönläheisesti. Jos nyt ei ole tiedossa mitään syytä miksi ette voisi kissaa ottaa ja sen hoitamiseen sitoutua, ottakaa kissa. On aina mahdollista, että joku osoittautuu tai tulee allergiseksi, jolloin on tehtävä päätös. Jos kissa on sosiaalinen ja mukava, sille todennäköisesti löytyy uusi koti. Jos ei löydy, eläin voidaan lopettaa. Se on vaikea paikka oli syy mikä hyvänsä. Lopettamispäätös voidaan joutua myös tekemään sairauden tai loukkaantumisen vuoksi. Jos kissa on ulkokissa, se todennäköisesti joutuu käymään elänlääkärillä moneen kertaan. Maailma on aika vaarallinen kissoille. Kissat eivät osaa liikennesääntöjä ja ovat uteliaita. Niille sattuu ja ne tuntuvat sekä tarvitsevan että käyttävän kaikki 9 elämäänsä ihan loppuun asti.
    Oman lemmikin lopettaminen on vaikea paikka. Eläimeen kiintyy syvästi vaikka yhteiselo ei aina olisikaan helppoa. Sanoisin, että sitoutuminen tulee itsestään, et edes ajattele asiaa kun olet pienen karvapallon omaksesi ottanut. Suorastaan pelkäät sitä hetkeä, kun tienne erkanevat.

    9. Kun lapset muuttavat kotoa, ottavatko he kissan mukaansa? (Toivon niin, sillä aion viettää villiä elämää Herra Kameran kanssa sitten kun olemme vihdoin taas kahden!)
    Eivät ota. Kissa(t) jäävät sinulle. Se on niiden koti. Lapset lähtevät elämään ihan omaa elämäänsä, jossa todennäköisesti sitoutuminen eläimen yksinhuoltajuuteen ei ole mahdollista. Sitä paitsi et halua niistä karvapalloista luopua.

    10. Viekö kissa kauheasti rahaa? (Mitä se SYÖ??)
    Kissa ei ole kovin kallis lemmikki, mutta kissan ruokaan pitää kiinnittää huomiota. Marketeissa myydään aika paljon kissojen roskaruokaa, sitä ostetaan, koska se on halpaa mutta köyhää hiilaria, jota kissan ei pitäisi syödä lainkaan. Kannattaa katsoa ruokaohjeita kissaharrastajilta. Periaatteessa kissa tarvitsee rasvaa ja proteiineja. Vitamiinit tärkeitä myös. Kissanhiekka maksaa jonkin verran. Matolääkityksistä pidettävä säännöllisesti huolta, samoin rokotuksista, jotta kissa pysyy terveenä. Jos tulee terveydellisiä ongelmia, eläinläärissäkäynti voi tulla kalliiksi. Meillä on ollut kissoilla vakuutus. Sen saa 10 vuoden ikään asti. Maksaa itsensä takaisin, jos tulee isompia ongelmia.

    Ei ole rahakysymys, mutta onhan siinä yksi suu lisää ruokittavaksi. Kissa ei syö ihmisten ruokaa eikä tähteitä.

    Kissakirjoja kannattaa lukea ja katsella vaikka eri rotujakin. Kissoissa on eroja, vaikka yksilöiden väliset erot ovat ilman muuta suurempia kuin rotujen väliset erot. Syytä myös miettiä onko lyhyt- tai pitkäkarvainen kaveri oikea. Pitkäkarvaisten kanssa pitää varautua turkinhoitoon, sillä kissa ei selviä siitä itse.

    Käykää näyttelyssä katsomassa - se on oikea paikka nähdä rotuja ja jutella kissaharrastajien kanssa.

    Tsemppiä kissakuumeeseen!

    Christina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christina, en voi kyllin kiittää, että näit vaivaa ja käytit paljon aikaa vastauksiin, joista on meille valtavasti apua! Nythän keskustelut perhepiirissä vasta kunnolla alkavat. Ensin on pieni kutitus, sitten hinku ja halu, sitten selvitystyö ja faktat pöytään ja vasta sitten päätös :) KIITOS ja halaus!

      Poista
  8. 1. Kissa on reviirieläin. Jos ottaa kaksi kissaa ne kannattaa ottaa yhtä aikaa, niin tottuvat alusta alkaen toisiinsa. Meidän vanhaa kissaherraa (14 v.) ei voisi pahemmin loukata kuin ottamalla toisen kissan sen reviirille.
    2. Meidän kaikki kissat on ollut rotevia terveenä pysyneitä maatiaisia- maalta tai kaupungista kotoisin. Nykyinen kissa on tähän mennessä ainut sisäkissa. Muut vapaana ulkona juosseet, kollittaneet ja tapelleet kissamme ovat menehtyneet tapaturmaisesti.
    3. ja 7. Pentukissa on hyvä vaihtoehto ensikertalaiselle. Kissa leimautuu perheeseensä pienenä. Jos kissa ei ole oppinut pennusta alkaen syli- ja rapsutuskissaksi, se ei enää vanhana sylikissaksi opi. Äitini nykyinen kissa on vanhempana otettu ja hän kokee sylin ja halaukset ahdistavana. On kuitenkin kova kiehnaamaan ja rapsuttaa saa.
    4. , 5. ja 10. Kaikki, jotka rakastavat kissaa osaavat hoitaa :) Kissa on luonnostaan siisti. Luovutusikäiset pennut osaavat yleensä käydä hiekkalaatikolla. Laatikon paikan voi opettaa nopeasti nostamalla kissan muutaman kerran laatikkoon tassuttelemaan. Ripuli ja oksentelu (paitsi karvatollojen kyökkäily) on merkki siitä että jotain on vialla.
    Markettien tuoremuonan hinnat ovat suoraan verrannollisia laatuun. En koe kalliiksi vaikka muut kuin Sheba ja Gourmet eivät kelpaakaan. Emme ole maksaneet maatiaisistamme mitään, korkeintaan viinipullon tai leipomuksia.
    Nykyinen kissamme ei ole sairastanut, eikä sitä ole tarvinnut madottaa eikä rokottaa sitten pentuajan koska leikattu sisäkissa. Pentua ei kannata opettaa herättämään öisin perhettään. Kannattaa kuitenkin muistaa ettette omista kissaa, vaan se omistaa teidät ja olette toisinaan kissalle "vain henkilökuntaa" ;)

    t. Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elenna, KIITOS, paljon hyviä pointteja! Kuten tuo henkilökunta-ominaisuus :)
      Tämä sisäkissa/ulkokissa kysymys onkin oleellinen, ja näköjään myös juuri madotusten ja rokotusenkin kannalta. Miten sisäkissa saa tarpeeksi liikuntaa? Eikö se "kaipaa" ulos ja vapauteen?

      Poista
  9. I am fond of pigs. Dogs look up to us. Cats look down on us. Pigs treat us as equals.

    Winston Churchill

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! Kaksi kissaa ehdottomasti! Heillä on seuraa toisista ja niin mekin :-)
    Kastroidut poikakissat ovat lempeitä mutta jos haluaa lisää kissoja niin ota ihmeessä sekä tyttö ja poika!
    Ja sitä sylikysymyksestä, jotkut siitä pitävät toiset ei (niin kuin me ihmisetkin) mutta voi sinnikkäästi yrittää totutella. Kannattaa!

    Nimimerkki "Kahta en vaihtaisi..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eieiei, mihinkään kissojen synnytyspuuhiin minusta ei ole! :D Kiitos neuvoista Carina!

      Poista
    2. Sitten kannatan kaksi poikaa :-)

      Poista
    3. Pääsin silminnäkijäksi ja läheisseuraksi kissamme synnytykselle, kun asuin vielä kotona. Meillä oli omassa huoneessa pöydän alla iso pahvilaatikko hetken, jossa odotti ompelutöitä (kankaita lähinnä).
      Nukahdin päiväunille laatikkoon, kun huomasin kissamme yllättäen alkaa synnyttämään...ensimmäinen mustavalkoinen, sitten yksivärinen...ja pienin syntyi viimeisenä. Se ikävä kyllä menehtyi heikkouttaan myöhemmin.
      Ehkä kissalta oli äärimmäisen luottamuksen arvoinen teko, en tiedä, mutta hieno hetki se oli!
      Yksi pentu jätettiin.

      Sisko otti eri kodeista eri-ikäiset tyttökissat. Alussa tulivat toimeen, myöhemmin vanhempi ei voinut sietää reilusti nuoremman lähentymisyrityksiä. Lopulta karkasi.
      Ottivat myöhemmin kissanpennun kaveriksi. Pentu imi jopa uuden adoptioäitinsä tyhjiä nisiä tottumuksesta...hellyyttävää. Yksinäinen tyttökissakin pääsi sijaisäidiksi...
      Yhtä monia tarinoita kuin kissojakin!

      Nikadora

      Poista
  11. Meillä olisi heti kissa, jos päättäisimme jättää matkat. Mutta emme mitenkään voi jättää matkustamista. Eikä ole hoitajia, jotka ottaisivat.
    Kissat ovat niiiin ihania.
    Minulle on useamman kerran tarjottu poikasta-kodittomia kissaparkoja on vaikka kuinka- ja toivon ettei kukaan enää tarjoa, niin hirveän vaikea on ollut kieltäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä matkustus-juttu on minulla se tärkein asia. Ihan kaikista tärkein. Haluaisin tietää etukäteen, että on olemassa joku, jolle aina sopii, ja joka hoitaisi ilomielin. Vielä ei ole. Mutta voi miten ihania kissat ovatkaan!

      Poista
  12. Ymmärrän täysin sinua Liivia! Me matkustamme valitettavasti niin vähän joten päätös ottaa kissoja oli helpompaa. Ja nyt kuin tytär on täysiikäinen ja se joka on se aito-kissaihminen meidän perheessä (mieheni ja minä ovat tädelliset 'kissanewbiet") niin tieto että hän voi olla kissanvahtina helpottaa myös.

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"