1.2.2015

Verkkovajassa





Eilen iskimme erääseen huvilaan meren rannalla ja ryöstimme sieltä hyvin yllätetyn päivänsankarin ja hänen juonessa mukana olevan miehensä. Ensimmäiset monista onnittelumaljoista juotiin eräällä verkkovajalla.

Verkkovaja kuuluu toisille ystävillemme ja saimme lainata sitä toviksi tähän elämyslahjatarkoitukseen. Kiitos vielä siitä. Verkkovajan kultainen isäntä oli sytyttänyt valmiiksi kymmenet kynttilät, sininen sade valui ikkunaruutuja pitkin, tuuli lauloi nurkissa ja me kääriydyimme huopiin. Juttelimme, elämästä.

Ystävä, tämä sankaritar, kertoi hienosta ideastaan valita vuodelle sanat. En paljasta hänen sanojaan, ne kuuluvat hänelle, mutta näin sen teet.

Laita soimaan sopivaa musiikkia, varaa venyvää aikaa sekä tarpeeksi puhtaita sivuja ja pehmeästi paperilla liukuvia kyniä. Kirjoita sanoja sitä mukaa kuin niitä nousee mieleen. Verbejä, mutta miksei myös tunnelmia, unelmia... mitä vain. Kun pitkä sanalistasi on valmis, ota jokainen sana mieleesi ja kysy siltä, onko se sinun oppaasi uudessa vuodessa. Jos ei sitten kuitenkaan, pyyhi sana yli. Tee näin niin kauan, että sinulla on jäljellä yksi sana, tai kolme tai vaikkapa viisi sanaa, jotka ovat voimasanojasi tänä vuonna. Sanoja, joita voit hokea mielessäsi tiukan paikan tullen, tai kirjoittaa huulipunalla peiliin  aamuvahvistukseksi, tai joilla voit allekirjoittaa jokaisen viestisi. Sinä yksin määräät, miten sanoja käytät. Ystävällä sanoja oli kaksi. Ja kun nyt tänään katson eiliseen hieman väsynein mutta edelleen hilpein silmin, niin todentotta: ne kaksi sanaa kulkivat eilen mukanamme koko illan.

12 kommenttia:

  1. Tuo kuulostaa hyvältä, otanpa sanaset vuodelle! Kehua retostin blogianne omassani, koska täällä saa nauttia sekä kuvasta että sanasta ja se on blogissa parhautta mulle se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karo-Liina, tosi ilahduttavaa! Kävin blogisi puolella vastaamassa pohdiskeluihisi :)

      Poista
  2. Voi taivaan vallat, mikä ihana löytö tämä blogi! Juurikin Karo-Liinan blogin kautta tänne tupsahdin ja nyt en sitten malta mennä nukkumaan! :D Ihanaa tunnelmaa kuvin ja sanoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta IHAN MAHTAVAA! Kiitos Karo-Liinalle, ja kiitos sinulle kun pidät!

      Poista
  3. Mikä venevaja! Mikä muumitunnelma--missä Tuutikki? =)

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuutikkia ei näkynyt, me olimme enemmänkin töötikkejä :)

      Poista
    2. =) Uusi muumilahko on syntynyt...

      -N-

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi yritys:
      Jälkijunailen täällä. Teillä oli hyvät juhlat ja voi, mikä verkkovaja. Ja tunnelma, tulvii tänne asti!

      Tuffallani, joka oli kalastaja, oli tuollainen mutta venevaja, sinne sisään pääsi suoran järveltä veneellä, yksi seinä oli auki. Tuoksui järvivedeltä, kalalta ja tervalta, ja vieressä ulkosalla oli pienen pieni poukama, jossa hienonhienoa kultaista hiekkaa, vaikka muualla oli kivenmurikkaa. En tiedä, onko sitä paikkaa enää. Elämä joskus heittelee hyviä asioita pois, tuo toisia tilalle. Mutta mieluisa muisto tuo.

      Poista
    2. Minäkin muistan lapsuuden kesistä yhden semmoisen venevajan, johon ajettiin järveltä sisään. Aina siellä piti käydä hyppimässä vähän vaarallisesti... Tämä on kyllä yksi kaunein yksilö, jonka koskaan olen nähnyt. Ja tunnelmallisin. Onneksi muistimme sen, kun mietimme lahjaa, joka ei olisi esine, vaan elämys.

      Poista
  5. Elämyslahjat---kaikenikäisille, se paras kokemus! Minä olen aina myös pitänyt vanhoista Peppi- elokuvista. Niissä nautitaan kesästä ja hypitään veden päälle kasvaneista puunoksista veteen!
    Peppi-talo oli kohteena myös silloin, kun pakkasin koko perheeni lentokoneen kyydillä Gotlantiin =)
    Voisin muuttaa tuolle saarelle, todella.

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan Gotlantiin! Rakastaisin sitä, luulen.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"