21.3.2015

Etunimisoppa



Nonni! Taidanpa luulla, että tämän elokuvan tekijät ovat ajatelleet juuri minua kun ovat luomustaan tehtailleet.

Kaunis, runsas ja kirjaisa pariisilaisasunto, viisi ystävystä, illallinen. Aivan jumalattomasti puhetta, tyhmiä vitsejä, väärinymmärryksiä, vanhoja kaunoja. Tilanne ryöstäytyy valloilleen eräästä etunimivalinnasta vielä syntymättömälle lapselle, siitä elokuvan nimikin, Le Prénom. Kaikki tapahtuu muutamia herkullisia ulkomaailman, menneisyyden tai kuvitelmien välähdyksiä lukuunottamatta yhdessä huoneistossa, yhtenä iltana.

Olen ennekin kirjoittanut haahuilustani elokuvien toisessa tasossa, tässäkin käy niin. Jään hiipimään näyttelijöiden "taakse", katselen kotia, lavastus on kaltaiseni kirjahullun ja jokaisen boheemin tyylin ystävän unelma. Painelen pausea ja Herra Kameran kauhuksi katson elokuvan heti perään uudestaan, olen missannut niin monta kohtausta omissa maailmoissani.

Miinusta paikoin melkoisen rasittaviin mittasuhteisiin paisuvasta mesoamisesta ja lasten epäuskottavasta nukkumaanmenoajasta ja -kyvystä, siinä mekkalassa.

Hankolaisille tiedoksi: elokuva on lainattavissa kirjastostamme. Te muut olette oman onnenne nojassa :)

10 kommenttia:

  1. Jee! Löytyi Naantalin(kin) kirjastosta! Lisää samanmoisia vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Naantalin kirjasto!! Miksi mä en ole tehnyt tunnistetta "Elokuvat"? Olenko mä tollo? Jossain blogin uumenissa on nimittäin hyviä leffavinkkejä vaikka kuinka. Tai ainakin muutama :)

      Poista
    2. (Hakusanalla "elokuva" löytyy ainakin joitakin: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/search?q=+elokuva)

      Poista
  2. Kirjaisa! Heti käyttöön. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Haa! kuulostaa niin pariisilaiselta! (Siis se pieni käsitys mitä minulla heistä on.)
    Ennen käymistäni tässä kaupungissa, en tiennyt heidän temperamenttisuudestaan esim. mitään.
    Aivan yllätyksenä tuli. Se on kiehtovaa, ei pelottavaa. Jotenkin terveesti avointa.
    Tämän voisi katsoa. =)

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi mä tunnen oloni kotoisaksi Pariisissa vissiin, olen semmoinen kailottaja!

      Poista
  4. Kiitos vinkistä! Kuvien kirjapinot ovat ajattomuutta ja elämyksellisyyttä, sitä, kun pinoaa sillä hetkellä kiinnostavimpia kädenojennuksen päähän kulloisestakin pesimispaikastaan. Ja rosé lennättää ulkorappusille ja tuulenvireeseen! Silloin tuuli aukoo sivuja, ja ajatus lentää usein taivaalla.

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"