12.7.2015

Osteria Ovossa










Turun reissulla kävimme Rivieran lisäksi melkein Italiassa, uudehkossa roomalaisessa Osteria Ovossa, jokirannassa, kirkon kulmilla.

Vaikka miten matkoillamme esittäisinkin Elli Kultturellia, niin voi pojat, kyllä syöminen on sentään useimmiten se päivän kohokohta. Syöminen on ihanaa! (Vaikka kulttuuriahan se on ruokakulttuurikin.)

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, istuimme varattuun pöytäämme ja tilasimme aperot. Hiukan kävimme tarjoilijan kanssa keskustelua proseccosta, jossa ei ollut kuplan kuplaa, mutta uuden pullon myötä sekin tilanne korjaantui. Kippistelimme ja otimme turistikuvia toisistamme pöydän yli. Olimme nälkäkuoleman partaalla ja onnellisia edessä olevasta ateriasta. Listakin näytti niin houkuttelevalta, painimme päätöksemme kanssa. Valintamme oli kuitenkin lopulta valmis menu, merellinen Menu Degustazione Mare. 

Alkuun tuotiin potillinen todella maistuvia simpukoita, aivan erinomaisia, hyvällä kastikkeella ja paahdetulla leivällä. Samaan aikaan tarjottiin toinenkin alkupala, mustekalaa tomaattikastikeessa. Listalla oli maininta friteeratuista merenelävistä, niitä ei kuitenkaan näkynyt eikä asiaa tarjoilijoiden puolelta otettu puheeksi. Harvat kokemukseni mustekalan nauttimisesta eivät oikeuta juurikaan arvosteluun, mutta sitkoistahan se oli. Kastike oli kuitenkin mitä mainioin.


Seuraavaksi primit. Mallikelpoista pastaa... simpukoilla ja mustekalalla. Tomaattikastikkeessa. Okei. Ehkä hiukan toistaa itseään nyt tämä meidän menumme? Maistelumenuksi? Toinen annos oli sentään risottoa tiikeriravuilla, mehevillä, hienosti valmiiksi avatuilla sellaisilla. Tomaattikastikkeessa. Tarjoilija ei kommentoinut asiaa kun naureskelimme viileiden valkoviinilasiemme yli déjà vu-tunnetta simpukoidemme äärellä, käsiä sitruunavesikulhoissa huuhdellen.

Pääruoaksi tuotiin valkoista kalaa. Tomaattikastikkeessa. Ja tiikerirapuja. Tomaattikastikkeessa. Lisukkeena tarjoiltiin kulhollinen salaattia. Edelleenkin, ystävät hyvät, kaikki oli oikein hyvää, mutta kieltämättä tässä vaiheessa meillä oli hienoinen kaipuu muihinkin makuihin. 

Kastikkeet olivat kautta linjan erinomaisia. Sanoinkin siitä herttaiselle tarjoilijalle, ja hän kertoi, että ne tehdään alusta asti itse ja pitkään hauduttaen. En ole varma kuinka paljon tomaattikastikkeet keskenään olivat erilaisia, suuhun jäi aikalailla yksi ja sama maku. Olisimme kaivanneet läpi aterian ehkä enemmän tarinaa ravintolan filosofiasta, raaka-aineista ja ruokien valmistustavoista, mutta saimme avata keskustelun itse, jos halusimme kuulla lisää. 

Poika pisteli poskeen rinnallamme meidän alkupalojamme ja tomaatti-mozzarellapizzan, joka oli suorastaan loistelias, eritoten rapean pohjansa ansiosta. 

Lopuksi valitsimme jälkiruoat, henkilökuntakin jo siivoili. Pizzauuninurkkauksessa isot ikkunat olivat auki joelle, kaunis iltavalo lankesi saliin. Hörppäsimme espressot, maksoimme ja poistuimme alkuiltaan. 

Minä haluaisin kyllä palata, valita itse listalta annokset ja maistella lisää. Herra Kameralle maksajan ominaisuudessa riitti kuulemma yksi kerta. Merellisen menuun hinta oli muistaakseni 64 euroa per nokka. (Pahoittelen, en pääse tarkistamaan asiaa ravintolan sivuilta, jossa hintoja ei ole mainittu.)

Lue myös: Sergio's, toinen italialainen Turussa, 2013 ja 2014.

2 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu, ja vaikka olikin tomaattinen ilta niin ehkä saan houkuteltua omaa miestä mukaan kun oli sen verran paljon mereneläviä tarjottavana vaikka epäilen että hän saattaa olla samaa mieltä sun miehesi kanssa ruosta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se toisto oli tässä se heikko kohta, muutenhan ruoka oli oikein hyvää. Saimme lähestulkoon samoja makuja alku-, väli- ja pääruoaksi :)

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"