Ei mitään asiaa

Eilen minulla oli yllättäen muutama tunti totaalisen vapaata aikaa.

Oli maksanut laskut, olin vapaalla kaupasta. Olin toisessa projektissa loppusuoralla, kolmannessa välitilassa. Herra Kamera oli keikalla, lapset Linnanmäellä. Olin yksin, olin omillani. Oli kesän kuumin päivä.

Vedin mustan mekon ylleni, hihattoman, vyötäröstä napakan, kellohelmaisen, polvipituisen. En saanut selänmittaista vetoketjua kokonaan kiinni. Päätin, että ensimmäinen ihminen, joka ovelleni koputtaa, saa sulkea minut. Ensimmäinen oli Mustat Silmät-bändin laulaja Jori, ja olin melkoisen punaposkinen pyytäessäni apua. Hän kuitenkin suoriutui tehtävästä kiitettävästi.

Kun laittaa ylleen mustan mekon, huomaa seuraavaa: jos sivelee käsivartensa ja säärensä kimaltelevalla, auringonsuudelmanvärisellä ihoöljyllä, kimaltelee pian koko kolttu. Mattoja taas ei kannata mustassa mekossa puistella. Kuka tahansa kuningatar ottaa mielummin kultahippusen kuin pölyhiukkasen. Jouduin raskain mielin jättämään mattojen tamppauksen muulle perheelle.

Muutaman kirjallisen kohtaamisen (yksi palautus, kaksi lainausta) jälkeen päätin lähteä kauppaan. Pihalta löysin kaksi keijukaista, joita pyysin seuraksi, koska tuntui, että en osaa enää edes kävellä yksin. (Sellaiset tapahtumat kuin Illallinen taivaan alla tai Ravintolapäivä saattavat toisinaan hankolaisesta asukasta hiukan hymyilyttää. Me pyöritämme "ravintolaa" kesävieraillemme, katamme aamiaisia, lounaita ja illallisia taivaan alle noin satakunta päivää putkeen. Myrskyretket siihen päälle sitten.)

Kauppamatkamme oli viehättävä ja keskusteluntäyteinen. Kiitin kauppaseuraneitejäni ja ryhdyin valmistamaan lounasta yhdelle.

Kun yksin tekee, kun itselleen tekee, ei tarvitse ajatella onko salaatti ruokatrendikäs tai yhteensopiva. Heittelin hurmoksessa kulhoon aivan kaikkea, mistä pidän. Ja minähän pidän!

Erilaisia salaatinlehtiä, valtavia avomaankurkkulohkoja, epäkuvauksellisia paprikaklompsuja, kokonaisia kirsikkatomaatteja, fetajuustokimpaleita, mansikoita ja vadelmia, suolapähkinöitä, kourakaupalla basilikaa ja timjamia, pulleita oliiveja, tuoretta punasipulia enemmän kuin laki sallii. Olisin varmaan laittanut ranskalaisia perunoitakin, jos niitä olisi ollut. Lorottelin oliiviöljyä päälle, kylvin merisuolaa. Vaapuin tarjottimeni kanssa takapihalle, aurinko paistoi kuumasti. Join roseeviiniä, haarukoin salaattiani.

Olin ostanut Lillanista paahdetusta valkosuklaasta tehdyn mousseleivoksen, mutta siihen en enää kyennyt. Luin miljoona lehteä ja vähän vastentahtoisesti loppuun Viimeistä kesää, kömmin sohvalle päiväunille.

Ajattelin, että pitäisi kirjoittaa jotakin blogiin, koska jostain syystä siihen on viime aikoina suunnattu katseita korkeammiltakin tahoilta. Mutta mistä ihmeestä kirjottaisin, kun mitään en ole tehnyt. En siis kirjoittanut mitään.

Ihan sama. Mutsi ja faija ovat tulossa kylään, rapujuhlille. Eiköhän heistä taas jutun juurta irtoa.

Kuva: Sain tänään yhden kirjatilaukseni, olen haltioissani!