16.8.2015

Onneni on ankkuroitu






Aaaaaah tätä lämpöä! Haluaisin vain olla rannalla rannalla rannalla. En ole mikään auringonottaja, mutta nyt tuntuu, että jokainen sentti ihoa kaipaa valon kosketusta. Kaikki kirjani varisevat hiekanjyviä...

Olin filtillä heti aamulla, kävin välillä purkamassa Jonnan kanssa Mrs Jones Hanko Kesäkaupan (voi haikeus ja nyyh!) ja polkaisin kitisevällä, maalipilkkuisella pyörälläni takaisin meren ääreen.

Nämä kuvat ovat kyllä jo reilun viikon takaa, rapujuhlaseurueemme retkeltä. Romantisoinko taas, vai onko ryhmäkuvissa jotain samaa kuin yhdessä kaikkien aikojen lempikuvassani, Henri Cartier-Bressonin sunnuntain viettäjissä Marne-joen rannalla? No, ainakin se oli ainoa syy, että suostuin laittamaan itsestäni uimapukukuvan esille. Ehkä me olemme jonkun lempikuva joskus, jollekin se legendaarinen retkue, joskus sadan vuoden kuluttua? Meillä ei kyllä ollut yhtä hienot eväät kuin vuoden 1938 istuskelijoilla, vain yksi valtavan mehukas arbuusi, jonka Kirjatoukan faija pisti viidakkoveitsellä suuria hymyjä muistuttaviksi lohkoiksi.

Sanon tämän nyt ääneen, koska ikinä ei voi tietää: suuri, pakahduttava haaveeni olisi vuokrata punainen verkkovaja Gunnarsinrannasta edes yhdeksi vuodeksi. Myönnän, että sisustan jo sitä mielessäni. Rakastan sitä rantaa, siitä on tullut minun Shangri-La'ni. Paikka, johon onneni on ankkuroitu.

Rakastan valtavia rahtilaivoja, jotka tanssivat satamaan ihmeellisellä balettitanssijan kepeydellä. Sisäinen kyllikkivillani rakastaa muuten myös Hangon Sataman laivalistoja. Rakastan kallioita, joiden väliin hiekkaranta asettuu kuin tyytyväinen kissa, vähän kerälle. Rakastan aalloilla lautailevien värikkäitä leijoja, jotka kurkistavat kallion yli Tulliniemen tyrskyistä. Rakastan tietysti niitä vajoja. Rakastan myös sitä tuntematonta, joka on ankkuroinut surffilaudan lahdelmaan. Kiitos siitä.

Meren pauhua kauniimpaa musiikkia ei kai olekaan.

Huomio! 1990- ja 2000-lukujen eli ihan juuri tämänkin päivän Hanko-kuvia kerätään tulevaisuuden ihmisille osoitteessa minunhankoni.fi. 

Ja Henri Cartier-Bresson-vainaa, hänen kuviaan saamme ihailla Ateneumissa 23.10. alkaen <3

3 kommenttia:

  1. Voi että osasit sanoa samoja asioita, joita mielessäni on, kun istun Gunnarsinrannan hienolla, hienolla hiekalla ja katselen kohti horisonttia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä unohdin vielä kirjoittaa Gustavsvärnin majakkasaaresta rannan edessä, jota -tietysti- rakastan myös!!

      Poista
  2. Ahhh, muistan vieläkin kun ensimmäistä kertaa löysin Gunnarsinrantaa, olin täysin myyty! Ymmärrän hyvin haaveesi....

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"