11.10.2015

Pari paikkaa Helsingissä, Soil Wine Room ja Liberty or Death










Taas muutama Helsingin helmi teille, ystävät! Ensimmäinen on uusi tuttavuus, jonne ikävöin jo takaisin, ja toinen on vanha tuttu, jossa olen käynyt useammin kuin minulla on aikomustakaan teille myöntää.

Soil Wine Room löytyy Fredalta, ja on pieni kuin nappi, mutta siksikin juuri viihtyisä. Täräytimme tänne gaalaa (The Gaalaa, sanokaa kun alkaa kyllästyttää :)) seuraavana iltana, kun oikeastaan olisi tehnyt vain mieli jäädä hotellille huilaamaan, mutta kun kuitenkin rinnassa kaihersi sellainen kiire taas elää, ettei mitään vain jäisi koskaan kokematta. Tai syömättä. Me sukelsimme siis syysviileään iltaan, mustaakin mustemmille kaduille, ilman pöytävarausta (me emme ole suunnitelmallisia ihmisiä, emme ollenkaan). Keltaisia lehtiä kengänpohjissa harpoimme lehmustentuoksuisia reittejä kohti Punavuorta. Pari paikkaa oli varalla korvan takana, Soil oli ykköstoiveena, ja niin vain siellä oli korkea kahden hengen pöytä ja kaksi kiikkerää jakkaraa, ihan meitä varten.

Olimme päivällä jo telmineet Putte'sin pizzojen kimpussa, joten tapastelu sopi ja riitti vallan mainiosti. Gazpachoa ei ihan heti mieltäisi dagen efter-ruoaksi, mutta voi miten se kaikki raikkaus sai ihmisen taas tuntemaan olonsa kunnolliseksi! Rinnalla oli friteerattuja miniminikatkarapuja, hupaisaa. Lisäksi söimme paria sorttia erilaisia leipäsiä, sekä Pimientos de Padron - vihreitä, öljyisiä, paistettuja paprikoita, joista jotkut aiheutavat syöjälleen tulisen yllätyksen, ja siksi niiden rouskuttamien on niin jännittävää ja koukuttavaa. Tuli mieleen eräskin Madridin reissu, yksi elämäni hauskimmista, ja hirveä hinku tulla Soiliin joskus H:n & T:n kanssa. Silloin kyllä syödään myös musteensinisintä kinkkua mitä keittiöstä löytyy! Ja viinithän tässä raflassa hanskataan tietysti kympillä, oman maahantuonnin myötä.

Jälkiruoan nautimme Erottajalla Liberty or Deathissa. Rrrrakastan katsella cocktailien kokoamista, en ole tosin varma nauttivatko kundit tiskin toisella puolen kysymyksistäni yhtä lailla. Baarissa soi mahtava musiikki, valoa on ihanan niukasti ja juomat kaupungin parhaat. Raaka-aineista ei tingitä, se näkyy hinnoissa, mutta se myös maistuu. Viimeksi muuten tein täällä jännittävän löydön: en osannutkaan arvata, että Hollannin kummitädiltä saamamme savipullollinen kirkasta ja napakkaa Geneveriä nauttii niin suurta kulttisuosiota baarimikkojen keskuudessa. Nyt tiedän. Ja meillä on sitä pölyinen tonkallinen tuolla ruokakomerossa!

4 kommenttia:

  1. Ei kyllästytä! Näitä The Gaala postauksia on ollut hykerryttävän hauska lukea.

    VastaaPoista
  2. Jee!
    Lisää vinkkejä ensi käynnille! Eilen testattiin Pastis ja yö pyörittiin Lilla Robertsin lakanoissa. Ihan mahtimestoja molemmat (saathan sä jotain näistä mainoksista, saathan?)!!
    Kiitos näistä, hienoa kokea "Kirjatoukan Helsinki" <3
    Leveässä hymyssä palattiin Satakunnan perukoille, kallion kupeeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka hauskaa että suositukset toimivat! Ja ei, en kyllä saa yhtään mitään mistään, en ole itse edes vielä päässyt testaamaan Lilla Robertsia!.(Herra Kamera on, siksi kuvat.) Kyllähän näistä Helsinki-tägin alta löytyvistä jutuista alkaa muodostua jo ihan kiva Kirjatoukan Helsinki -kokonaisuus <3 Terveisiä sinne Satakunnan perukoille!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"