6.10.2015

Pastiksen patojen ääreen








Niin, se Pastis! Vitsi se on kiva.

Tänne siis livistimme gaalailemasta ja vaikka katsoinkin listaa noin niin kuin muodon vuoksi, oli ainoa todellinen toiveeni saada tryffelillä maustettuja ranskalaisia perunoita. Olinhan lähestulkoon paastonnut viikon ennen gaalaa. Täysin ennen kuulumatonta toimintaa tämmöiseltä notkealta ruoanrakastajalta, mutta otan aina edustustehtäväni vakavasti.

Ranskalaiset perunoiden sijaan kannustin Herra Kameraa ottamaan ostereita. Kaksi yötä ihan kahdestaan hotellissa, ymmärtänette pointin.

Toinen alkuruokamme oli puhdas ja suussasulava tartar-pihvi. Pääruoaksi Kameralle kaninkoipi Dijon-kastikkeella ja linsseillä, ja olisiko minun Päivän kalani ollut kultaotsa-ahventa. Rakastan kun kala tarjoillaan noin simppelisti! Koko menu aivan soi ja laulaa ylistystä klassiselle ranskalaiselle keittiölle, kyllä sillä minun sydämeni sulattaa ihan sillä samalla sekunnilla kun luon silmäni ruokalistan voissa ja timjamissa paistettuihin sammakonreisiin.

Lue lisää: Pastis syksyllä 2013.

4 kommenttia:

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"