5.11.2015

Villalla taas












Mitäs villalle kuului? Hyvää vain!

Tämä oli siis kolmas matkamme Cannesin kukkuloille, Villa Le Menestreliin, talosta on tullut jo tuttu ja rakas. Olimme perillä illansuussa, jätimme vain tavarat ja lähdimme ruokakauppaan ja syömään.  Ihan vähän oli kuitenkin pakko kirmata ympyrää siinä kiireessä ja katsoa mitä pihapiiriin kuuluu, haistella ilmaa. Paraatipuoli uima-altaineen on tietenkin näyttävä, mutta minulla on sydämessä pehmeä paikka toisaallakin.

Kun etupation muurista astuu grillinurkkauksen ohi talon vasenta seinustaa reunustavalle pienelle puutarhankaistaleelle, on kuin paratiisissa. Nyt puissa notkui oliiveja, granaattiomenoita ja tertuittain pinkeitä, punaisia marjoja. Kuului vain lintujen sirkutusta. Piha on jyrkkä, täälläkin kivirportaat johdattelevat nousemaan nurmea vielä ylöspäin. Ihan tontin takalaidassa kiinni nojailevat hauskat, sammaloituneet rappuset, jotka eivät vie minnekään. Tai no, tietysti ylös. Ja alas.

Nyt (ja aina) oli tulesta hyvin viehättyneiden ranskalaisten oksienpolttoaika. Kapeat, siniset savukiehkurat nousivat alla avautuvista kylistä, vuorenrinteiltä ja naapuripihoilta kuin helmojaan hulmuttelevat dervissit. Yhtenä päivänä puutarhuri Jérôme teki kokon myös meidän pihamme alimmaiseen nurkkaan, ruokki korkealle nuolevia liekkejä ja maahan pudonneet palmunoksat ja muut risut saivat kyytiä.

Valorimpsuja oli tullut lisää, petanque-kentän reunalle ja oliivipuihin. Suloista. Uudella yläterassilla voi pitää ruokailuryhmän lisäksi aurinkotuoleja vuoden ympäri, niin usein ja niin lämpöisesti kuitenkin paistaa. Meidän vierailustamme jäi pysyvä muisto talolle, toivottavasti tulevia vieraita ilahduttamaan. Siitä lisää myöhemmin.

Villa Le Menestrel on Hangon kesänaapuriemme Sarin & Juhan Ranskan koti, jota he myös vuokraavat vieraileville. Suosittelemme lämpimästi, mikäli matka tuonne päin maailmaa on mielessä. Villasta olemme kirjoittaneet tarkemmin täällä.

7 kommenttia:

  1. Oih!
    Mitä kuvia, mitä kuvia!!

    VastaaPoista
  2. Saadapa poimia puusta granaattiomena omin kätösin- sitä ihmettä en olekaan vielä kokenut. En edes tiennyt että niitä kasvaa Euroopassakin! Matkailu arvartaa aina, siivellä matkaaminenkin.

    VastaaPoista
  3. Tuli yhtäkkiä mieleen miten 20-vuotiaana halusin linna Ranskasta, sitten havittelin huvila Toscanassa ja sen jälkeen iso talo Amerikan itärannikolla. Mutta miksi omistaa kun voi vuokrata! Sillä tavalla voi asua useassa paikassa vaikka ympäri maailmaa! Ihanaa että on olemassa ihmisiä kuin teidän naapurit jotka ovat avanneet manhdollisuuden muille asua näin valtavan ihastuttavassa paikassa. Olen täysin vihreä kateudesta mutta nautin suuresti lukea miten kuvailet ihanaa villaa ja matkamuistoja Ranskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carina, JUURIKIN näin, tästä kirjoitankin lisää, kuinka toiveet voivat toteutua, mutta ihan toisella tavalla kuin koskaan osasit kuvitella!

      Poista
    2. Rakastan toiveita ja unelmoimista ja miten ihimiest kertovat juuri sitä mitä kirjoitit, eli miten ne toiveet voivat toteutua mutta ihan eri tavalla.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"