9.12.2015

St. Trop' en saa susta kylliksein









Palataan taas ajassa taaksepäin, lokakuuhun ja Ranskaan. Yksi toiveistani oli nähdä Saint Tropez syksyllä, sesongin ulkopuolella, talveen putoavana hiljaisena pikkukaupunkina.

Kun ajelimme kaunista rantareittiä perille, välipysähdysten takia vasta myöhään iltapäivällä, aloimme jossain vaiheessa kiinnittää huomiota liikenteeseen. Sitä oli nimittäin paljon. Jonoiksi asti. Mitä ihmettä?

En saanut tuulen tuivertamaa satamakaupunkia, sain jotain ihan muuta. Kaupungissa juhlittiin kauden päättäjäisiä. Moni pikkuliike sulkisi ovensa talveksi ja sen kunniaksi pöydät oli kannettu kaduille ja varastoja tyhjennettiin pilkkahintaan. Puoli Ranskaa oli tietoinen tästä tapahtumasta ja visusti paikalla, me olimme ainoat ällistyneet.

Pienet kujat olivat siis kuin sardiinipurkkeja, keinuimme väkijoukon mukana eteenpäin hädintuskin ympärillemme nähden. Jostain tarttui mukaan esikoiselle mustat hapsunilkkurit ja kuopukselle skeittipaita, muuten emme käyttäneet tilaisuutta hyväksemme, toisin kuin tuhannet päivämatkatoverimme. Suuret paperikassit seilasivat ohitsemme oikealta ja vasemmalta.

Rannassa sentään oli autiompaa. Armollinen pimeys laskeutui noillakin leveysasteilla jo varhain. Ilta kerrytti ensin paksuja pilvia taivaanrantaan, sitten pullautti keltaisen kuun satamassa uinuvien purjeveneiden niskaan.

Ulkona istumisesta, lasillisesta ja savukkeestaan eivät ranskalaiset luovu syksylläkään. Tikkitakkien ja kaulahuivien lisäksi punaisina hohkavat lämmittimet pitkittävät terassikauden koko vuoden mittaiseksi.

Le Sénéquier voisi kertoa satoja tarinoita punaisia tuoleja kuluttaneista kuuluisuuksista, mutta tänään kurkistamme parin kuvan verran kuitenkin klassiseen ravintolaan Place des Lices -aukiolla, vaatimattomalta nimeltään Le Café. Historiaa on sitten nimeäkin enemmän, ravintola on perustettu vuonna 1789. Me istuimme alas vain juomien verran, katselimme plataanien reunustaman aukion ikiliikkujan lailla jatkuvia kuulapelejä, nojailimme toisiimme illan viiletessä. Mutta kovin mielelläni myös söisin kiireetöntä lounasta tai illallista noiden tummien seinien sisällä, olivat ne sitten ihan alkuperäiset tai sitten eivät. Ensi kertaan, ensi kertaan...

Ensi kertaan jää myös Hôtel Babylos tai ainakin sen baari sekä vielä yksi tunnettu tropezilainen kahvila, Café des Arts, jossa Mick Jagger juhli häitään kuvankauniin Biancansa kanssa vuonna 1971 (rakastan tätä kuvaa!).

Kirjailijatar Coletten vanha kotitalo La Treille Muscate on yksityisomistuksessa, mutta haluaisin silti joskus haahuilla sen ohitse. Ajauduin taas omille poluilleni kuin hulluksi tullut muratti. Tämän tekstin kirjoittamiseen menee kokonainen päivä kun vierailen Mickin ja Biancan häissä ja luen kaiken Coletesta, mutta antanette anteeksi kun näette mitä löysin: Coletten puutarhan tuoksuisen kynttilän. Tahdon!

Ja valokuvaaja Henri Lartiguen pojan perhosmuseo, muistatko kun kirjoitin? Sen unohdin vallan vaikka olin ylöspannut!

Anna maailma minun saada vielä ainakin yksi kerta näillä nurkilla.

Mutta niin: Le Café järjestää näin talvisin apéro-iltoja yhdessä paikallisen kirjakaupan kanssa. Sanomattakin selvää, että olisin mielelläni mukana! Jos sinä hengailet kulmilla, tarkista seuraavan kirjallisen illan ajankohta ravintolan fb-sivuilta ja käy puolestani.

Perhekuvasta kiitos syyslomareissumme kuudennelle muskettisoturille, Ainolle!

Lue lisää: Edellinen vierailu Saint Tropez'ssa oli kesäkuussa 2012, ei ihan sesonkia silloinkaan, mutta jo paikoitellen kuumempaa.

6 kommenttia:

  1. Perhepotretti kerrankin!<3

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, joo! Vähän epäröin mutta sitten ajattelin että menkööt :)

      Poista
  2. Onko tämä tuttu? Mun yksi suosikkikesäbiisi.

    t. Olli
    https://www.youtube.com/watch?v=ISbM_O8_uvM

    VastaaPoista
  3. Ihanista ihanin perhekuva!
    Ja me jätettiin St Tropez väliin kun oltiin nurkilla kun aattelin että se olisi pelkkää tylsää jetsettiä, mutta nyt näen että olisi pitänyt käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmaan kesällä jetsettiä, en ainakaan itse uskaltautuisi heinä-elokuussa. Mutta näin muina aikoina, oikein valloittava!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"