10.12.2012

Pari päivää Pariisissa, osa 7, eli Chez F.












Päästä pariisilaiseen kotiin, voiko enempää ihminen pyytää? Tämä tarina on melkoisen hauska.

Olimme kerran vuokraamassa erästä taloa, pariisilaisperheen lomakotia Bretagnesta, mutta aikataulut menivät ristiin ja valitsimmekin silloin toisin. Yhteys mukavaan vuokraemäntään kuitenkin jostain syystä säilyi, ja nyt kun kerran olimme paikan päällä, laitoin vienon viestin F:lle. Jos vaikka puoli tuntia, lasillinen, työn ja perheen välissä? Mutta F. kutsuikin meidät kotiinsa, ja mehän menimme.

(Kuulkaa, on ihanaa saada kotikutsu juurikin Pariisissa. Silloin pääsee nimittäin kukkakauppaan ja viinikauppaan ostoksille! Suomesta olimme onneksi varmuuden vuoksi ottaneet mukaan karpalo-piparkakkuja.)

Suhautimme taksilla Pigallelle, ja alaovella vannotin Herra Kameraa vahtimaan kelloaan. Emme voisi viedä emäntämme perjantai-illasta kolmea varttia enempää, kutsuhan kävi aperitiivelle. Kolme tuntia myöhemmin törmäsimme takaisin alaovelle, kadulle, samppanjahuuruissa ja yhtä uutta sydänystävää rikkaampina!

Kipitimme vielä kahdestaan yön pimeydessä sata rappusta Montmartrelle, ihmettelemään elämäämme.

F., je suis tellement heureuse de notre soirée chez vous, j'en suis sur que nous sommes des jumelles séparées à la naissance! Mille mercis, un très grand bisou et à bientôt, j’espère!

2 kommenttia:

  1. Hei, tää on IHANA koti! Mikä rentous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiin kaunis koti, niin ihana tunnelma, kirjoja joka puolella, astiakaappi täynnä ihania kippoja ja kuppeja, mahtavia tauluja, kukkia, lamppuja... Pienenpieni keittiö, makuuhuoneen munakoison väriset seinät. Aivan ihana. Sanoinko jo ihana? Heidän Bretagnen talonsa on myös aivan uskomattoman iha...- no, tiedätte kyllä ;)

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"