Älkääkä puhuko mulle mitään mistään toppahousuista, mä en ole toppahousuihminen. Teestä, mausteista, punaviinistä, lampaantaljoista ja villasukista lämmittävinä elementteinä voin ehkä keskustellakin. (Takka sen sijaan, sitähän meillä ei tietenkään vieläkään ole. Me olemme juuri tämmöisiä, puramme vanhan takan juuri talven kynnyksellä ja rupeamme sitten miettimään, että mistäs sitä tulta talon nurkkaan saisi...)
Voiko ihminen halvaantua lähes puhe- ja kirjoituskyvyttömäksi kylmyydestä. Voi, todistaa Kirjatoukan postaussaldokin viime päiviltä. Hiukan on ollut myös ilmassa sellaista sisäistä kohmetta, liittyen jonkinlaiseen blogikriisiin.
Kun on kirjoittanut yli 1 500 postausta, niin väkisinkin miettii, että olenko jo sanonut kaiken. Ketä kiinnostaa mun bataattikeittoni, tai se että laitoinko lasagneen pinaattia vai en (laitoin). Kuinka monta kirjoitusta tuhannesta viidestäsadasta on oikeasti sisältänyt jonkun ajatuksen, oman mielipiteen, todellisen tunteen (ehkä kolme)? Olisiko edes pitänyt? Luen parhaillaan Aila Meriluotoa ( = säännöllisesti ilmenevä Aila Meriluoto-kausi), ja tarkastelen sitä lasinkirkasta (sic!) rehellisyyttä ja itsensä likoon laittamista, sitä ettei arvota itseään typerienkään tunteiden alle, on vain ihan juuriaan myöten läsnä omassa elämässään ja sallii siinä kaiken, ja katsoo melkein lumoutuneena omaa hassua, vähän heikkoa itseään. Ei ole huono eikä hyvä. On vaan. Ihminen.
Mutta nyt pakkanen kuulemma kirpoaa, lunta sen sijaan tulee tupaan. Kirjatoukka pyyhkii jäähileet sormenpäistään ja jatkaa naputteluaan. Käärmeen vuosi on vaihtunut Hevosen vuodeksi. Olisiko jo aika kertoa, mitä Kirjatoukan työrintamalle nykyään kuuluu?
Mahtavat korallin väriset kuulokkeet: URBANEARS.
Teestä puheenollen: Hangon Café Regatassa on hyvä irtoteevalikoima ja kivat uudet haudutuspannut. On kuulkaa ihanaa kantaa pöytään tuoksuva potti vihreää luomu-mango-sitruuna-teetä ja hörppiä menemään kirjoittelun lomassa!
Odotan joka päivä kirjoitustasi ja kuvia. Kamalaa, jos lopettaisit - ethän edes harkitse sellaista. Tämän otsaluun halkaisevan kylmyydenkin kestää (?), jos on tiedossa, maistuiko pinaatti lasagnessa :) Olet tuottanut minulle suunnattoman paljon iloa. Kiitos siitä!
VastaaPoistaKiitos Terhi, tosi kauniisti sanottu. Ja osuvasti, tuo otsaluun halkaiseva kylmyys, juuri sellaiseltahan se tuntuu!
PoistaToivottavasti kenellekään ei tullut kirjoituksesta sellainen olo, että kalastelen kehuja, se ei ollut tarkoitukseni. Mutta ei voi kieltää, etteikö tuntuisi kivalta kuulla että on tuottanut jollekin iloa <3 (Ja laitan mä siitä lasagnestakin vielä juttua, ha haa!)
No et VARMAAN lopeta! Kaikki postaukset luetaan tarkasti, ja monesta ruokavinkistäkin olen ottanut vaarin. Juu, ja olisi aika kertoa siitä työrintamastakin :)
VastaaPoistaNo EN! Kiva kun olet olemassa Tarja, monessakin mielessä <3
PoistaMinnuuta kiinnostaa. Reseptit, kuvat ja kaikki. Kiitos kun kirjoitat ja inspiroit. <3
VastaaPoistaVoi Mari, KIITOS <3
PoistaBlogisi on juuri sinun näköinen, juuri sellaisenaan mielenkiintoinen ja inspiroiva. Kyllä kiinnostaa :) Kaikille blogin pitäjille tulee varmasti kriisejä, toivottavasti sinun menee ohi, koska toista samanlaista ei ole ja mitä tekisimme ilman tätä <3
VastaaPoistaKiitos Minna <3
PoistaKylmyyttä vihaan minäkin. Ja lähden nyt justiinsa kaatamaan sitä punaviiniä lasiin, villasukat on jo jalassa.
VastaaPoistaKerro ihmeessä työkuvioista!
Niin, ja pitäisiköhän tulla joku päivä sinne Regattaan maistelemaan teetä? Tulisitko kaveriksi?
TULE Merja! Tulisitko? Oi oi kun ois kiva saada tee-seuraa!
PoistaKuulehan!
VastaaPoistaKirjoituksesi ovat lyhyesti sanottuna ihania. Täydellisiä. Hauskoja olematta tekopirteitä. Lempeitä olematta lässyjä. Kuplivia, kirkkaita ja kiinnostavia. Älyllisiä ilman brassailua. Sellaista kun elämä on parhaimillaan. Sanan ja kuvan liitto on tässä myös niin ilahduttavaa. Kiitos. Ja olen samaa mieltä Aila Meriluodosta. Ihailen sitä rehellisyyttä. Terkuin Annu
Annu, mä elän tällä seuraavat pari vuotta <3
PoistaOi kerro, kerro! Kirjoitustesi perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Hanko on Paratiisi. Tykkäisköhän äiti, jos saisi syksyllä lahjaksi viikonlopun teidän Taiteilijaresidenssiin♥
VastaaPoistaKerron, vaikka jostain syystä rupeankin heti hymistelemään, kun omista hommista on kysymys; "enhän mä nyt mitään..."
PoistaHanko on paratiisi, ja uskoisin, että äitikin tykkäis <3 TERVETULOA!