31.1.2014

Spice




Mä sanon yhden jutun: Mun kylmänsietokyky on nolla. Nol-la. Mä vihaan kylmyyttä. Ja yhdistelmä kylmä + tuuli, se on jo... se on jo... EPÄREILUA!

Älkääkä puhuko mulle mitään mistään toppahousuista, mä en ole toppahousuihminen. Teestä, mausteista, punaviinistä, lampaantaljoista ja villasukista lämmittävinä elementteinä voin ehkä keskustellakin. (Takka sen sijaan, sitähän meillä ei tietenkään vieläkään ole. Me olemme juuri tämmöisiä, puramme vanhan takan juuri talven kynnyksellä ja rupeamme sitten miettimään, että mistäs sitä tulta talon nurkkaan saisi...)

Voiko ihminen halvaantua lähes puhe- ja kirjoituskyvyttömäksi kylmyydestä. Voi, todistaa Kirjatoukan postaussaldokin viime päiviltä. Hiukan on ollut myös ilmassa sellaista sisäistä kohmetta, liittyen jonkinlaiseen blogikriisiin.

Kun on kirjoittanut yli 1 500 postausta, niin väkisinkin miettii, että olenko jo sanonut kaiken. Ketä kiinnostaa mun bataattikeittoni, tai se että laitoinko lasagneen pinaattia vai en (laitoin). Kuinka monta kirjoitusta tuhannesta viidestäsadasta on oikeasti sisältänyt jonkun ajatuksen, oman mielipiteen, todellisen tunteen (ehkä kolme)? Olisiko edes pitänyt? Luen parhaillaan Aila Meriluotoa ( = säännöllisesti ilmenevä Aila Meriluoto-kausi), ja tarkastelen sitä lasinkirkasta (sic!) rehellisyyttä ja itsensä likoon laittamista, sitä ettei arvota itseään typerienkään tunteiden alle, on vain ihan juuriaan myöten läsnä omassa elämässään ja sallii siinä kaiken, ja katsoo melkein lumoutuneena omaa hassua, vähän heikkoa itseään. Ei ole huono eikä hyvä. On vaan. Ihminen.

Mutta nyt pakkanen kuulemma kirpoaa, lunta sen sijaan tulee tupaan. Kirjatoukka pyyhkii jäähileet sormenpäistään ja jatkaa naputteluaan. Käärmeen vuosi on vaihtunut Hevosen vuodeksi. Olisiko jo aika kertoa, mitä Kirjatoukan työrintamalle nykyään kuuluu?

Mahtavat korallin väriset kuulokkeet: URBANEARS.

Teestä puheenollen: Hangon Café Regatassa on hyvä irtoteevalikoima ja kivat uudet haudutuspannut. On kuulkaa ihanaa kantaa pöytään tuoksuva potti vihreää luomu-mango-sitruuna-teetä ja hörppiä menemään kirjoittelun lomassa!

14 kommenttia:

  1. Odotan joka päivä kirjoitustasi ja kuvia. Kamalaa, jos lopettaisit - ethän edes harkitse sellaista. Tämän otsaluun halkaisevan kylmyydenkin kestää (?), jos on tiedossa, maistuiko pinaatti lasagnessa :) Olet tuottanut minulle suunnattoman paljon iloa. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi, tosi kauniisti sanottu. Ja osuvasti, tuo otsaluun halkaiseva kylmyys, juuri sellaiseltahan se tuntuu!
      Toivottavasti kenellekään ei tullut kirjoituksesta sellainen olo, että kalastelen kehuja, se ei ollut tarkoitukseni. Mutta ei voi kieltää, etteikö tuntuisi kivalta kuulla että on tuottanut jollekin iloa <3 (Ja laitan mä siitä lasagnestakin vielä juttua, ha haa!)

      Poista
  2. No et VARMAAN lopeta! Kaikki postaukset luetaan tarkasti, ja monesta ruokavinkistäkin olen ottanut vaarin. Juu, ja olisi aika kertoa siitä työrintamastakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No EN! Kiva kun olet olemassa Tarja, monessakin mielessä <3

      Poista
  3. Minnuuta kiinnostaa. Reseptit, kuvat ja kaikki. Kiitos kun kirjoitat ja inspiroit. <3

    VastaaPoista
  4. Blogisi on juuri sinun näköinen, juuri sellaisenaan mielenkiintoinen ja inspiroiva. Kyllä kiinnostaa :) Kaikille blogin pitäjille tulee varmasti kriisejä, toivottavasti sinun menee ohi, koska toista samanlaista ei ole ja mitä tekisimme ilman tätä <3

    VastaaPoista
  5. Kylmyyttä vihaan minäkin. Ja lähden nyt justiinsa kaatamaan sitä punaviiniä lasiin, villasukat on jo jalassa.

    Kerro ihmeessä työkuvioista!

    Niin, ja pitäisiköhän tulla joku päivä sinne Regattaan maistelemaan teetä? Tulisitko kaveriksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TULE Merja! Tulisitko? Oi oi kun ois kiva saada tee-seuraa!

      Poista
  6. Kuulehan!
    Kirjoituksesi ovat lyhyesti sanottuna ihania. Täydellisiä. Hauskoja olematta tekopirteitä. Lempeitä olematta lässyjä. Kuplivia, kirkkaita ja kiinnostavia. Älyllisiä ilman brassailua. Sellaista kun elämä on parhaimillaan. Sanan ja kuvan liitto on tässä myös niin ilahduttavaa. Kiitos. Ja olen samaa mieltä Aila Meriluodosta. Ihailen sitä rehellisyyttä. Terkuin Annu

    VastaaPoista
  7. Oi kerro, kerro! Kirjoitustesi perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Hanko on Paratiisi. Tykkäisköhän äiti, jos saisi syksyllä lahjaksi viikonlopun teidän Taiteilijaresidenssiin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron, vaikka jostain syystä rupeankin heti hymistelemään, kun omista hommista on kysymys; "enhän mä nyt mitään..."
      Hanko on paratiisi, ja uskoisin, että äitikin tykkäis <3 TERVETULOA!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"