4.2.2014

Hässäkkä

Kaikki alkoi siitä, kun tyttäret löysivät jostain suosikki-vloggaajansa klipistä ohjeen kuorrutettuihin nachoihin. (Siis kuka mäntti enää bloggaa, kun voi vloggaa, eli toimittaa videoblogia!) Siinä uuniin laitettiin nachoja, paistettuja broilerinpaloja, valmista juustokastiketta ja valmista purkkisalsaa. Tyttäret toistivat homman perässä ja nauttivat paistoksen yhden Ainon ja parin Cokisen kera.

Noh, koska olen toh-della ärsyttävä mutsi, niin väitin heti kykeneväni valmistamaan saman setin, mutta maistuvampana, silti kasvisversiona ja terveellisempänä. Voi olla, että sanoin vain "maistuvampana" ääneen... Game on.

Alkoi vimmattu pilkkominen. Salsaan upposi 12 tomaattia, pari sipulia, valkosipulia, chiliä, 3 eri väristä paprikaa, rutosti korianteria ja kourakaupalla mausteita; ainakin morttelin kautta käväisseitä korianterinsiemeniä, jeeraa, suolaa, sokeria, mustapippuria, öljyä, limen mehua... jotain sellaista. Pilkoin kaiken ihan pieneksi (myös peukalonpääni) jo hyvissä ajoin, jotta sörsseli ehti mehustumaan.

Nachot levitettiin uunipellille, ja päälle raastettiin vahvaa cheddaria. Uuni hönki jo kuumana.

Kuudesta kypsästä avokadosta koverrettiin veitsellä taiteilllun ristikkoviiltelyn jälkeen pieniä kuutioita kulhoon ja vihreät kuutiot maustettiin limemehulla, suolalla ja pippurilla.

No nyt nachot ja juusto siis uuniin, ja sillä välin valutin lävikössä kulhollisen lientä* tomaattisalsasta talteen. (Se käytettiin seuraavan päivän ruokaan, joten älä tee hävikkiä hyvä ihminen!) Salsa on muhevampaa ilman ylimääräistä kastiketta.

Sitten vaan kauhallinen kuumia, kulmistaan ruskistuneita, syntisen valuvia, juustokuorrutettuja nachoja lautaselle, reilusti tomaattisalsaa päälle ja keon kruunuksi vihreä kukkuralusikallinen avokadoa. Pari rinkulaa jalopenoa sille ken uskaltaa.

Te ette usko kuinka mä NAUTIN kun se valtava keko kasviksia upposi mun kupeideni hedelmiin. Ja sitäpaitsi mä voitin se vloggaajan!

* Ja sitten se liemi, ja mihin se käytettiin: seuraavana päivänä jatkoin samoissa makumaailmoissa. Paistoin erilaisia, lähinnä luisia kanapaloja öljyssä ja viskasin pataan. Kaadoin perään salsan valutusliemen, jossa piili pienen kylän verran aromeja, sekä pari tölkkiä kokonaisia tomaatteja. Lisäksi pataan ajautui tomaattipyrettä, taas paprikaa, ehkä 4 kpl, ja 4-5 isoa punasipulia reiluina lohkoina. Pari valkosipulinkynttä. Lopuksi erilaisia käyttövalmiita papuja, ainakin Kidney-papuja, (Go Green) ja taas mausteita, suurin piirtein samalla kaavalla kuin edellisessä reseptissä. Hauduttelua, hauduttelua, ja maistelua. Lisää lasillinen vettä, jos pata niin vaatii. Tarjoa täysjyväriisin, limelohkon ja Crème Fraiche-nokareen kera.


4 kommenttia:

  1. Taas sain monen hyvän postauksen annoksen. Olet sä aika emäntä, ihailen sitä, että sä laitat aikaa tärkeisiin asioihin, hyvään ruokaan ja kirjallisuuteen. Saisinpa ajatella itsestäni samaa. Ipanoiden elämä keskeyttää jokaisen aikeeni niin, etten pysty keskittymään kuin ehkä pyykkiin. Sano että söit eineksiä lasten ollessa pieni! Ethän myöskään jaksanut keskittyä kirjoihin, ethän? Silloin mulla on toivoa, elämästä kirjatoukkana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ipanat ja ipanoiden elämät, tuotahan se just on! Mä olen kyllä aika itsekkäästi pitänyt aina kiinni lukemisajastani, olen ollut tosi huono leikkimään ja leikittämään. Ja mun ruokani, hyvänen aika, nehän ovat niin simppeleitä kuin olla saattaa! Mutkat suoriksi ja pinaattilettuja päälle! Susta tulee ihan TÄYDELLINEN kirjatoukka <3

      Poista
    2. Hah, kiitos, juuri tuon viimeisen lauseen mä halusin kuulla!

      Poista
  2. Ahh, tätähän on pakko kokeilla! Tytär tykkää kovasti tex-mex ruoasta ja olen erittäin laiska ruoanlaittaja....ehkä saisin hänet mukaan pilkkomaan ;-)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"