7.10.2014

Turku opettaa. Ja äiti.







Yritettyäni aikani turhaan houkutella poikaa viikonlopuksi nunnaluostariin ja kirjamessuille, annoin periksi ja soitin mutsille. Turku kutsui. Birgittalaissisarten vieraskodissa ei ollut tilaa, mutta toisessa majatalossa kyllä, joten hyppäsimme kumpikin tahoillamme junaan.

Perjantai-iltana emme menneetkään messuamaan, vaan päätimme kohdata lisää sukulaisia. Juuri kun odotimme enoani ja hänen vaimoaan Stockalla (missä könysimme kirkkaanpunaisina hyllyjen välissä katselemassa vaatetta äidilleni, jolla on aina kuuma, ja joka silti oli pukeutunut pitkään villakangastakkiin ja polviin asti ulottuvaan, pitkähihaiseen norjalaisvillapaitaan), tuli luoksemme kaunis, vaalea ja kuulas nainen, joka kysyi olinko Hangosta, olinko Anna? Hän oli Pikkutalon Sanna. Samassa saapui enoni ja otti ja sulki Sannan syleilyynsä. Älyllinen imagoni kärsii näistä kahjoista!

Koko lauantain ja melkein koko sunnuntainkin hortoilimme messuilla. Paljon kirjoja ja paljon ihmisiä, liian vähän tuoleja ja pieniä puutteita äänentoistossa. Kuuntelimme erikseen ja yhdessä kirjailijahaastatteluja ja paneelikeskusteluja, kävimme pikkuruisella viinimessuosastolla nuuskimassa valkoviinejä. Ranska näkyi loppujen lopuksi aika vähän messuilla, teemamaaksi. Ostin vain Joan Didionin Maagisen ajattelun ajan ja vähän ranskalaista suklaata.

Aamuisin äitini ripotteli kanelia munakokkeliini ("koska se tasapainottaa sokereita") ja öisin analysoi pimeydessä erilaisia asioita kuten tv-ohjelmia, Sofi Oksasen hiuksia, Jari Sarasvuon henkistä tilaa ja yksinkertaisen vaatekaapin aasialaistamista pelkillä vetimillä. Ihmiseksi, joka vastustaa valkoisia jauhoja ja sokeria, hän elelee yllättävän pitkälti pizzalla, pastalla ja Geisha-patukoilla. Päivisin olisin halunnut suorana facebookata teille pieniä, nokkelia huomioitani kirjamessuilta, mutta aina kun tartuin puhelimeen, äitini sanoi, että meidän pitää keskustella, nyt kun hän on vielä täällä.

Siis ihan erinomaisen hauska viikonloppu, mutta kiva olla taas kotona!

11 kommenttia:

  1. Erinomaisen ihana tarina Anna! <3

    VastaaPoista
  2. Anteeksi Anna kun yllätin sut sillä tavalla! Ei pitäis tulla ihan puskista ja kysyä onko toinen Hangosta, siinä menee pasmat sekaisin :) Äitisi on ihan päällikkö ja suvun jatkumo jonka tapasin, vaikuttaa juuri niin sekopäiseltä että olen kateellinen! Ei silti, on niitä meilläkin... Joka tapauksessa, olen iloinen että kasvot saivat liikkeen, sanat saivat äänen ja minä sain kaupan päälle hymyn vaikka yllätin! Seuraavaan kertaan... t: Kaunis, vaalea ja kuulas xxx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun just ihanaa, että yllätit!! Ihmeen tutulta ja "omalta" tunnuit <3 Ensi kertaan!

      Poista
  3. Äitisi tuntuu niin tutulta - ovatkohan kaikki äidit jotenkin tuttuja - olenkohan minäkin lasteni mielestä juuri tuollainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysypä lapsiltasi, kirjallisesti on joskus helpompi ilmaista itseään. Luin tietysti jutun äidilleni ennen kun julkaisin sen, ja häntä onneksi näkemykseni vain nauratti.

      Poista
  4. Turussa oli kyllä ihanaa - ja aika hektistä. Luulen, että näin sut sunnuntaina asemalla ennen neljää, mutta en ole ihan varma. :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä asemalla ennen kello neljää, olemme siis sivunneet toisiamme! Hektistä oli, Hangon rauha tuntuu taas hyvältä :)

      Poista
  5. Koti on missä sielu viihtyy ja jostain syystä sieluni viihtyy erinomaisesti Turussa varsinkin kuin olen käynyt Helsingissä vaikka olenkin sieltäpäin kotoisin. Silloin Turku tuntuu ihanalta pikkukaupungilta :-) Ja aina välillä sielu kaipaa sitten Hankoa.... kirjoitit niin elävästi että psystyin hyvin näkemään teitä molempia (sinä ja äitisi) siellä messuilla! Sydäntä lämmitti.

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"