4.2.2016

Alkuvuoden valossa

Voi kuinka monta kertaa olen yrittänyt kirjoittaa, mutta sanat eivät vain putoile sormenpäistä entiseen malliin. Loppuvuosi ja tammikuu vetivät kölin alta oikein kunnolla ja helmikuu jatkaa jakamalla avokämmentä kylmällä kädellä.

Aikani riuhdottuani ajattelin, että hei, en taistele enää vastaan. Jos maailman on nyt tarkoitus mua murjoa, niin murjokoot sitten. Heittäydyn uteliaaksi muovailuvahaköntiksi, katson mitä minusta ollaan puristamassa (varmaankin timanttia?) ja yritän sinne iskujen väliin upottaa kaikkia kivoja asioita. Kuten iloisia ihmisiä.

Tämän keksin ihan vasta juuri. Juttelin yhtenä päivän puhelimessä erään partasuun kanssa. Hän oli lähdössä retkelle Ranskaan samppanja-alueille, kuvaili matkasuunnitelmiaan ja epätoivoisia yrityksiään ostaa ranskalaiselta auto (päätyi mopoon). Ja hän kuvaili pieniä samppanjataloja ja viinitiloja ja jännittäviä rypäleitä ja Lyonia ja kaikki mitä ja miten hän minulle kertoi nauratti minua niin paljon että kyyneleet vain sinkoilivat valkoiseksi rapatuille kiviseinillemme pisaroimaan ja puhelun jälkeen näytin onnelliselta, hengästyneeltä pesukarhulta. Pesukarhulta, jolle on luvassa laatikollinen samppanjaa.

Siitä sitten sain päähäni, että nyt on hakeuduttava ilon pariin ja naurun piiriin ja vähän vikkelään sittenkin. Ei täydellisten ihmisten seuraan, vaan sellaisten, joissa asuu, joista PURSUAA ilo kaikesta huolimatta.

Kunhan opin jotain, raportoin heti. Elämän tutkimusmatkailija Toukka palveluksessanne.

16 kommenttia:

  1. Ilahduttava kuulla hetkittäisistä onnenhipuista elämässäsi, aina hieman elämää suuremmassa...Tartu kiinni edelleen, niitä onnen pisaroita satelee kuin aamukastetta janoiselle...

    Nikadora

    VastaaPoista
  2. Terveisiä ryömimiskaistalta...puen sanoiksi joku päivä...

    VastaaPoista
  3. Ihan samaa täällä, jetsulleen! Mutta nyt tähtemme nousee, ihan tunnen sen!

    Mutta mieti, jos olisit niitä "aina iloisia" tyyppejä niin kyllä sekin olisi uuvuttavaa- ainakin läheisistä. Mikään ei rasittavampaa kuin ylipirteä ilopilleri tuhansine ehdotuksineen silloin kun haluaisi vain rääkyä moukarin alla.

    VastaaPoista
  4. Tiedätkö Toukka mikä sun dilemma on? Mitä paskempi päivä, sen paremmat kirjoitukset...Hengästynyt pesukarhu:)! Olet kyllä ihan paras!
    annu

    VastaaPoista
  5. Hei
    Olet kyllä huippu kirjoittaja. Kun kerran eksyin blogiinne niin luin läpi lähes kaikki kirjoitukset läpi kertalaakista.
    Kiitos kaunis myös Ranskan postauksista. Meidän perhe nimittäin viettää ensi joulun Mougins:in kylässä teillekin tutussa talossa. Vaikka alue tuttu niin ensimmäinen kerta jounaikaan. Any tips ??
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaaaaaaaaa!!!! Se joulunaika siellä... se on niin viehättävää: luistinradat kylissä ja kaupungeissa, joulumarkkinat, herkut, valot, tunnelma, kaikki! Oli varmasti elämäni ihanin joulu, semmoisia lisää. Voi te onnelliset. Tuolta sivupalkista löytyy tägin "Villa Le Menestrel" alta kaikki vinkit, kunhan kahlaat joulustooreihin asti. Mehän olemme olleet sen jälkeen parikin kertaa, ja pian menemme taas... Ja hei kiitos kun sanoit niin nätisti, ja kiitos kun luit!

      Poista
  6. Valo ja ilo tekevät kyllä hyvää!

    Kuule, olen maailman huonoin ottamaan blogihaasteita vastaan ja vielä huonompi jatkamaan niitä eteenpäin, mutta nyt kirjoittelin hieman kirjoista ja muistin sinua haasteella, Anna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Mä olen tehnyt (omalla tavallani) tuon jokin aika sitten, marraskuussa!
      http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2015/11/lukuhaaste.html

      Poista
  7. Hei Anna. Olen täällä omissa melkeinviidenkympinkriisi-liemissä muhiessani saanut jotain sanoiksi, vihdoin, blogiinkin asti. Yhden ajatuksen. lähinnä. Mutta tuli mieleen, että sinä kyllä taidat kuulua niihin ihmisiin "joiden elämä soi", joiden tekemisessä on tuo kauneus, mistä tuossa yritän puhua: http://tyonohjaaja.blogspot.fi/2016/02/tasapainosta-ja-ihmiselaman.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanasti sanottu, kiitos Sanna. Nyt ei kyllä oikein tahdo millään eikä mikään soida, mutta kyllä se taas tästä. Tosi hyvä tuo kirjoituksesi, palasin siihen jo eilen illalla useampaan kertaan.

      Poista
  8. Vuosi sitten... http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2015/02/helmikuun-savyt.html#comment-form Yksi kuva ja teksti verkkokalvolle.. Tiedä mikä tuossa kuvassa...? Helmikuun lakanat samoissa väreissä taas käyttövuorossa (muutoin eivät pääse) ei sovi syksyyn, jouluun, kevääseen saatikka kesään.
    t. Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Helmikuun lakanat samoissa väreissä"... kuulostaa ihan runolta!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"