5.2.2012

Suomen Maria Montazami

Kirjatoukan piti lähteä ajelemaan Book Club-tapaamiseen. Olo oli kuin Maria Montazamilla (miinus miljonääri), joka ei kuulemma koskaan lue kirjallisuuspiirinsä kirjoja. Mitä suotta, kun tapaamisten pääpainona ovat kuitenkin jotkut ihanat drinksut kulloisenkin emännän (tai hänen taloudenhoitajansa) pikku kätösistä!

Meidän Book Clubimme koostuu neljästä säkenöivän älykkäästä naisesta, ja Kirjatoukasta. Siellä eivät mene läpi nämä tällä kertaa keksimäni selitykset:
- Oli liian kylmä lukea
- Olen keskittynyt viime aikoina enemmän kitaramusiikkiin
- Minulla oli putki päällä, eli meneillään tutustuminen "toisen presidenttiehdokkaan" kirjalliseen tuotantoon
- Kirjan (pokkariversio) sivujen materiaali oli tuskaa kuiville sormille (se oli!)
- Kirja oli liian pientä printtiä
- Scifi (edes aika lähitulevaisuuteen sijoittuva) ei mahdu päähäni
- Minulla oli kiire suunnitella Kööpenhaminan matkaa
- Äppärätini (lue kirja!) vei kaiken aikani
- Kukaan, eikä varsinkaan Lenny (lue kirja!), kirjoita päiväkirjaa NOIN??

Täytyisi siis kertoa totuus. Super Sad True Love Story ei vain tempaissut mukaansa. Niinkin voi käydä, vaikka kirja olisi kuinka New York Times Notable Book of the Year (2010).

Mutta olen silti onnellinen Book Clubistamme. Saahan kokoontumisissa aina mahtavaa ruokaa!

... Ja sitten tuli sakein lumipyry koskaan. Ja Kirjatoukka ei päässyt yhtään minnekään testaamaan ystäviensä kärsivällisyyttä. My BC-girls, I miss you all!

2 kommenttia:

  1. Anna,
    Yhteispäätös oli, että kirja oli HYVÄ, vaikkakin vähän pelottava. R. ei ollut sitä kokonaan lukenut, mutta oli kuitenkin viisaasti samaa mieltä. Eli kannattaa taistella vielä eteenpäin!
    K.

    VastaaPoista
  2. Moi K! Kiitos viestistä! Minulla on suuria vaikeuksia kirjan kanssa, lähinnä siis siksi, että Lennyn oletettu olemus ja hänen päiväkirjatekstinsä eivät istu yhteen. Eunice kuulostaa "itseltään", Lenny ei. Tähän kompastuin heti alussa. Lisäksi tulevaisuus esitetään itsensä kliseenä, aika jotenkin lapsellisen ennustettavasti juuri noinhan se menee. Gary Shteyngart kirjoittaa kuin vanhat venäläiset mestarit, niitä päiväkirjaosuuksia ("And yet Lenny Abramov, your humble diarist, your small nonentity, will live forever."), mutta sehään ei tee Lennystä TOTTA vaan historian haamun. Mulla nämä kerrokset ei jotekin nyt kohtaa. Äppärät ei raksuta. Mutta tämä on vasta alle puolivälin mielipide, joten katsotaan!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"