Pari päivää Pariisissa, osa 5

Minulla ei ole oikein suhdetta öiseen Pariisiin. Ihan kuin ymmärtäisin olevani siellä vain päivänvalossa. Minun täytyy saada nähdä hiekkakiven väriset talot, kimalteleva puuterinvalkoinen ilma, puistojen ja puutarhojen puut ja niiden graafiset oksat, katujen polveilu tai bulevardien luotisuorat viivat, ihmisten posket ilman varjoja...
Yöllä neonvaloissa voisin olla missä vain, irtaudun Pariisista, leijun nimettömissä suurkaupungeissa. Siksi kai sukellamme teatteriin.

Teatteri Les Dechargeurs on pieni, helposti lähestyttävä ja sijainniltaan Rue de Rivolin poikkikadulla keskellä kaikkea. Mene kulmille jo ajoissa, sillä kadun päässä on vihreämarkiisinen kapakka, Le Bistrot des Halles, jossa vuollaan lautaselle siivuja katossa keinahtelevasta kinkusta, nautitaan viinikellareissa kypsytettyä haisevaa, mutta ah niin maistuvaa Saint Nectaire - juustoa, ja jossa on helppo valita liitutaululta kuukauden viini, valkoinen tai punainen, palan painikkeeksi. Voit notkua tiskillä tai istua alas. Loisteputket joka tapauksessa säksättävät, meteli on korviahuumaavaa, palvelu hyvin satunnaista. Täydellistä. Pyydä leiväksi pain Poilâne, aina kun sen listassa näet, sen taivaallisemmaksi ei leipä muutu.

Teatteriesitys. ZO BREL!