Mihin jäimmekään? Niinpä, kirjahyllyyn. Kun astuin Ranskan-taloomme, mitä näinkään ensimmäiseksi? Ei, en huomannut olkihattuja, joita oli rivissä hyllyllä, enkä marokkolaisia savivateja, joihin kylläkin kiinnyin palavasti sitten myöhemmin. Näin vain Albert Cohenin kirjan Belle du Seigneur selkämyksen. Vähänkö!
Mutta niin onnellinen kuin olinkin jo siitä, että sain olla tuon lukuhaaveissani olevan opuksen kanssa samassa tilassa, niin sitten kuitenkin sydämeni valloitti joku ihan muu. Guillaume Longin À boire et à manger.
Sarjakuvataiteilija Guillaume Long kirjoittaa (piirtää) rakastettua ruokablogia Le Monde-lehdelle, ja näihin artkkeleihin perustuvia kirjoja on jo kaksi osaa, joista ensimmäisen sain siis nyt käsiini. Sen mukaan me sitten kokkailimme niin kampasimpukat kuin monta muutakin herkkua lomamme varrella. Ohjeet ovat yksinkertaisia, helppoja ja hauskoja, tarinat hupaisia ja matkakertomukset hykeryttäviä. Lue vaikka ravintola-ahdistuksesta Italiassa, tunnistan!
Belle du Seigneur, eli Rakkaani, valittuni on siis edelleen lukematta. Onkohan siinä reseptejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"