Täydellinen laukkuhan on sopivasti rento, sopivasti täpäkkä, siinä on monta osastoa ja vetoketjullista taskua ja pitkä remmi, jotta sen saa vartalon poikki lantiolle. Nahka on hyvä. Ja tietenkin mustuus. Sisältä tämä kyseinen yksilö on vähän villimpi. Tuo eläimellinen vuorikangas naurattaa aina kun laukun avaan.
Laukkuhaaveeni sitten taas (semmoinen kuuluu nykyään kuulemma osata nimetä) on Chanelin vintage-kettinki-tikki-veska tupsulla, kuten esimerkiksi Camera Bag, jos haluatte tietää. Semmoisen hinta on kyllä ainakin noin... hmm... 30-kertainen tähän ostokseeni nähden. Vaikka siinä on vähemmän lokeroita!
Becksöndergaardin laukku on ystäväni Mrs Jonesin valikoimista. Rannekoru myös, tosin aikaisempia hankintoja. Nivelsormuksiin kiinnyin vähän jälkijunassa, mutta sitäkin tulisemmin. Jostain syystä nyt on sormuskausi meneillään. Sormet vain rapisevat näppäimistöllä kun joka patukassa on koko pituudelta helyä ja helskettä.
Huulikiilto on jo toinen samaa väriä. Olen koittanut tässä välissä ties mitä korallia, mutta huomaan, että hempeän hiekkainen roosa riittää. Huulikiilto on sentään Chanelin, juhuu.
Mrs Jonesin puoti Haukilahdessa sen kuin laajenee. Huomenna keskiviikkona on isompien tilojen avajaiset, viekää Joneskalle terveiset jos käytte tupatarkastuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"