Seuraamme siis kissoja ja kirjoituskoneen ääntä salaisesta puutarhasta sisälle. Täällä asuu myös salaisuus: kotimaassaan vähemmän tunnettu, mutta kansainvälisesti rakastettu ja palkittu suomenruotsalainen kirjailija ja kuvataiteilija Irmelin Sandman Lilius.
Irmelin tuli elämäämme siten, että hänen edesmennyt miehensä, taiteilija, ja toisinajattelija Carl-Gustaf Lilius oli työskennellyt tässä Hangon talossamme 60- ja 70-luvuilla. Löysimme Irmelinin istumasta pienestä galleriasta, Mini-Liliumista, ja kerroimme mihin olimme muuttaneet. Saimme kopioita vanhoista, mustavalkoisista kuvista ateljee-ajoilta sekä kirjoja, paljon kirjoja tuotteliaan pariskunnan kummankin kynistä.
Myöhemmin tutustuimme myös muihin perheenjäseniin; puutarhaa hellivään tyttäreen, tutkija Muddleen ja hänen mieheensä Guessodiin, taiteilijoita hekin molemmat, sekä heidän kuvankauniiseen Idil Sarahiinsa. Muddlea ja minua yhdistävät aamukävelyiden lisäksi muistot Pariisista, jossa hän asui 15 vuotta ennen paluumuuttoa Hankoon. Puhumme joskus salaa ranskaa keskenämme, silkasta puhumisen ilosta.
Mitä Irmelinin kirjoituskone nyt nakuttaa? Ei uutta lastenkirjaa tällä kertaa, esimerkiksi vihreällä hevosella lentävästä hankolaispojasta Rasse Raskista, vaan puhtaaksikirjoitusosuutta kolmanteen järkälemäiseen osaan Carl-Gustaf Liliuksen elämäkerrrasta Sjutusen år. Kunpa tämä meidän maamme mittakaavassa ainutlaatuinen taiteilijatarina saataisiin suomeksikin jonain kauniina päivänä!
Lue lisää: Irmelin on esitelty blogissa ennenkin.
Katso myös Schildtsin (nyk. SETS) kirjailijaesittely Youtubesta.
Päivän kirja: Rasse Rask lähtee lentoon (Tammi).
Mikä ihastuttava sielua sykähdyttävä kuva Irmelinistä! Kiitos että raotit verhoa, olenkin usein miettinyt, kerran heidän keittiössä piipahtaneena, että minkähänlaista... ja juurikin sellaista!
VastaaPoistaKiitos Seija! Irmelin on niin kuvauksellinen. Ja heidän kotinsa on tämmöisen kirjahullun taivas.
PoistaMinäkin olen käynyt Irmelinin ja Muddlen luona visiitillä. Se parvekenäkymä on ihana, varmaan ollut vielä huikeampi kun puut ovat olleet matalia, esim. silloin kun se komentajakenraali Kabanov asui siellä 1941. Odotan innolla kirjan kolmatta osaa, kaksi muuta olen jo lukenut.
VastaaPoistaParvekenäkymä on huippu! Kolmatta kirjaa minäkin odotan, vaikka luenkin ruotsia niin heikosti.
PoistaMinulla oli ilo tavata edesmennyt Carl Gustaf Lilus Nastolassa -90 luvun alussa. Hän vieraili siellä silloin sijainneen Nastolan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Minulla oli kunnia esitellä Hänelle k.o. keskusta ja sen asukkaita. Lähtiessään hän lahjoitti minulle kirjoittamiaan kirjoja allekirjoituksin. Mukava muisto.
VastaaPoistaHeljä Hassan. Tuomistontie 47. 15240 Lahti
Hei Heljä, en tiedä miksi tähän on jäänyt vastaamatta, vaikka muistan ilahtuneeni viestistäsi kovasti. Kiitos muistosta ja anteeksi etten palannut asiaan aiemmin. Carl-Gustaf Lilius oli henkeen ja vereen ihmisoikeuksien puolustaja. Harmi, etten koskaan tavannut häntä. Mehän asumme nyt hänen vanhassa ateljeessaan.
PoistaMinulla oli ilo tavata edesmennyt Carl Gustaf Lilus Nastolassa -90 luvun alussa. Hän vieraili siellä silloin sijainneen Nastolan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Minulla oli kunnia esitellä Hänelle k.o. keskusta ja sen asukkaita. Lähtiessään hän lahjoitti minulle kirjoittamiaan kirjoja allekirjoituksin. Mukava muisto.
VastaaPoistaHeljä Hassan. Tuomistontie 47. 15240 Lahti
En voi olla kertomatta hauskaa ja erittäin rakasta muistoa josta on jo 20 vuotta aikaa. Vietin nimittäin aivan ihanan viikon Hangossa enoni Carl-Gustafin kanssa (kutsumanimeltään Mobo Calle) kahdestaan kun muu perhe oli ulkomaanmatkalla. Olin voittanut Helkaman Nice Power pyörän arvonnassa keväällä ja lähdin sitten kesällä hakemaan pyörää. Carl-Gustaf teki ruokaa, söimme yhdessä iltaisin, juotiin teetä ja puhuttiin mm Hanna Arendtin eräästä kirjasta. Ja sitten päiväsaikaan hän lähti ateljeeseen ja minä olin parvekkeella tai puutarhassa lukemassa... pöyrän sain mukanani laivalla joka kulki Hangon ja Paraisten välillä. Sitten pyöräilin Paraisilta Turkuun!
VastaaPoista