23.8.2014

Rauma, osa 1















Sitten koittikin se viikonloppu, kun yhtäkkiä oli vielä heinäkuiset helteet, pari päivää ihan ihmeellisen vapaata ja lapsetkin ties missä tahoillaan.

Lisää retkeilyä siis, alkoikin tulla autossa istumista ikävä!

Rauma. Miten minulta on pimitetty tämmöinen pikkuinen helmi pikkukaupunkien joukossa? Kuten silloin tuoreeltaan kiirehdin teillekin kertomaan, majoituksemme Pikkurivissä oli ihana ja teki tutustumisen helpoksi. Ympäriltä polveilivat eri suuntiin Vanhan Rauman värikkäiden puutalokortteleiden pienet kadut ja kujat, joista kolusimme melkein jokaisen, yötä myöten. Pieniä puoteja, herkkukauppa, pari hauskaa ravintolaa. Monta museota! Meri ei tule syliin, kuten kotona, mutta se on läsnä toisella tapaa, merimiesromantiikkana, kukoistavan merenkulun muistoina.

Hassua: Raumalla kuulee jokapuolella ranskaa. Olkiluodon ydinvoimala toi ranskalaisia alueelle töihin, ja ranskalaiset toivat sukulaisiaan, ja sukulaiset ystäviään. Raumalla on jopa ranskalainen koulu! Raumalla kuulee myös Raumaa, tai siis Rauman giält :)

Seuraavaksi mennään syömään.

3 kommenttia:

  1. Koska teidän herkku- ja kulttuurimatkailukirja ilmestyy? Terkkuja Tytiltä

    VastaaPoista
  2. Oi kauneutta Raumalla. Ja kannatan tuota edellistä ehdotusta. :-)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"