7.9.2014

Erään flunssan anatomia


Eiks luulis, että kun syö tämmöisiä salaatteja monta kertaa viikossa, niin ei koskaan tule kipeäksi? Kaunistuu vaan, ja valloittaa maailman?

Mä olen nyt kuitenkin kurjassa flunssassa, voittamattoman sijasta olen voimaton ja turhautunut.  Ja kyllä, olen kokeillut kanakeittoa, chiliä, inkivääriä, valkosipulia, sitruunaa ja ranskalaisia perunoita. Ei auta.

Silloin kun vielä tein ihan hulluna töitä, tyyppiä yötä päivää ja vähän päälle, kehoni keksi, että raivokas kurkkukipu on se juttu, jolla minut saa pysähtymään. Kun vie ihmiseltä yöunet ja ääneen ja korvaa aivot kukkakaalilla, niin siinä on tykeimmältäkin tykiltä jalat alta. Tiukimmissa paikoissa hälytysjärjestelmäni iski kaupan päälle vielä korvatulehduksen ja silmätulehduksen, jos en muuten ymmärtänyt vihjettä. Jokin minussa oppi laukaisemaan rajun taudin aina kun moottori ylikuumeni.

Mutta miten ihmeessä opettaisin nyt kropalleni, että se saa hellittää hengenpelastajan roolistaan, olen oppinut läksyni? Että enää ei tarvitse aina turvautua megalomaaniseen flunssaan, kun kierrokset vähän kovenevat? Että täysi tohina voi nykyään merkitä vain isoa iloa ja lisää virtaa, eikä ole syytä painaa paniikkinappia eikä käynnistää palovaroittimia vaikka vauhtia olisi välillä vähän enemmänkin? Miten tästä kierteestä pääse pois??

Viime aikoina on ollut ihan superpaljon kivoja juttuja, uusia projekteja, hyvää säpinää. Ei ihan vielä tarpeeksi töitä, enemmänkin saisi olla, mutta on ollut niin ihanaa TEHDÄ, vaikean kesän jälkeen. Olen pursunnut ideoita ja uinut inspiraatiossa. Sellaista onnellista hurmaa, kun asiat vihdoin loksahtelevat kohdilleen. Ja arjen lisäksi paljon juhlia. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Yllättäviä matkamahdollisuuksia.

Mitä tekee kroppa. Pam. Kanveesiin.

11 kommenttia:

  1. Niin väärin. Ei auta kuin levätä tauti pois!

    VastaaPoista
  2. Voi ei :( Toivottavasti löydät pian keinot taudin parantamiseen ja pääset taas jatkamaan säpinän ja projektien parissa. Kyllä tuollaiset kauniit vitamiinipitoiset salaatit varmasti edistävät paranemista, tekevät ainakin mielen iloiseksi värillään ja kauneudellaan. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  3. ai, sullakin. Meikä saa varmaan pöpöt nykyään pikkumieheltä, mutta kovemmalle se ottaa näin vanhemmiten kuin noilla ipanoilla. Paranemista <3

    VastaaPoista
  4. Sama anatomia täällä, huoh! Mistä näitä tauteja itääkin heti syksyn tullen! Tuntuis, että tuollaiset ihanat salaattitaivaat ja rohdot varjelisivat flunssakurjakkeilta, mutta ehei aina.
    Kroppa on kyllä siitä viisas kapistus, että sitä kannattaa kuunnella huolella. Flunssa on oiva keino viestiä, että paranis hidastaa ja hoivata. Itselle on pitänyt vääntää rautalangasta, että positiivisetkin draivit vievät energiaa ja vaativat huilinsa - haaste heittäytyjälle;) Kompastuskiveni tunnen; riittävän unen turvaaminen.

    Lepoa ja voimien keruuta antoisaan syksyyn♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt oikein happamena, olisin voinut sairastaa elokuussa, kun sataa lotisi kaksikymmentä päivää putkeen, vaan ei, nyt intiaanikesän keskellä köhisen kotona villasukat jalassa, vuorotelleen kuumana ja kylmänä. Mrr... Heittäytyjien vaiva sitten vissiin, mutta kun en halua lakata heittäytymästä! Paranemista sinnekin, levätään!

      Poista
  5. Mikä ihme siinä muuten onkin, että jos sanoo sanankin flunssastaan, niin heti ollaan antamassa noita neuvoja, siis yleensä syötäviä asioita. Nytkin ne nostelevat silmälasejaan siellä ruutujensa takana ja mumisevat itsekseen, että ei muuten maininnut mustaherukkaa kirjatoukka, aijai nyt kyllä on c-vitamiini unohtunut. Olen neuvoallerginen.
    Kerro niistä kivoista jutuista ja projekteista, kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  6. Söisin tällä hetkellä vaikka pieniä kiviä, jos ne auttaisivat :)
    Yritän kirjoittaa kivat jutut ja projektit blogijutuksi. Miksi niistä onkin niin vaikea puhua (kirjoittaa), eihän ne siitä katoa? Päinvastoin ehkä jopa. Joo. Sitten kun olen taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa!

    VastaaPoista
  7. No erittäin harmillista! Pieneksi lohdutukseksi voin kertoa että monta vuotta sitten sairastin hirveetä vatsatautia kaksi viiikkoa elokuussa ja nimenomaan ne viikot jollain aurinko paistoi. Kun tauti oli vihdoin ohi, niin oli sääkin...

    Paranemishali sinulle!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"