Hän polkee iltaisin

Sää totta vieköön teki temput taas. Niinhän se yleensä tekee, pistää meidät vielä kerran polvilleen ennen kuin antaa kevään todenteolla tulla. Oli hauskaa silmäillä blogia vuoden takaa. Se sama keväthuuma ja sitten vilpitön ällistys, kun kylmä palaakin takaisin, puhaltaa huuruun koko pikkukaupungin ja pikkukengissä loikkivan ihmispolon.

Vähän aikaa sitten oli vielä appelsiininvärisiä aurigonlaskuja ja Herra Kamera, joka lähti iloksemme pienelle iltapyöräilylle. Jos häneltä kysyy, on retkikohde aina sama. Varisniemi, sen graniittiset kalliot, jotka nousevat jyrkästi suojaamaan pientä poukamaa ja toisaalta valuvat veden nuoltaviksi pitkinä ja sileinä kuin ballerinan jalkapöydät. Kreikkalaisesti kaartuvat havupuut ja miljoona pyöreää kiveä, joita poimia kämmenelle.

Nyt sataa, mutta sekin on ihan kaunista. Varsinkin, jos on joku, jonka täytyy maata sängyssä jääpalapussi kainalossa.

Lue lisää: Vuosi sitten kevät otti takapakkia näin ja näin, ja sitten tehtiin pataruokaa.