21.3.2015

Muistikirjarakkautta

Ah, onneksi olette te! Te heitätte bensaa liekkeihini, ja se tuntuu hyvältä!

Lukija lähestyi tänä lauantaiaamuna. Hän kirjoitti pitkän viestin muistikirjoista ja erilaisista systeemeistä, joilla ihmiset elämiään, ajatuksiaan, aikataulujaan ja niitä muistikirjojaan organisoivat. Olen valahtanut nyt jo yli tunniksi bullet journaleiden, filofaxingin ja (aaaahhhh!) kustomoitavien, tyylikkäiden japanilaisten Midori Traveler's Notebookien maailmaan, kiitos Ullan.

Olen jotenkin hiukan tukahduttanut muistikirjainnostustani, koska luulin olevani ainoa ja vähän pöhkö, mutta Ulla esitteli minulle maailman, joka sisältää viidentoista minuutin pituisia videoita ihmisistä esittelemässä muistikirjakäytäntöjään. Uskoni ihmiskuntaan on palautumassa, ihmiset rakastavat paperia ja kyniä <3 Kaivan pahvilaatikon kirjakaappini alahyllyltä ja järjestelen uudestaan muistikirjani. On myös hyvin, hyvin todennäköistä, että joudun ihan ammattini ("muistikirjatestaaja", miten niin semmoista nimikettä ei ole olemassa?) puolesta tilaamaan Midorin. Tilaamiseen on varattava aikaa noin yhden viikonlopun verran kaikkine lisäosineen.

Ulla myös kysyi minun muistikirjakäytännöistäni.

Minulla on päivittäisessä käytössä musta Moleskine, se kalenteriversio siis, ehdottomasti takakannen taskulla, jonne saa piilotettua lippuja ja lappuja, ja josta löytyy tarroja (uuh, tarrat!). Lisäksi minulla on useita erilaisia muistikirjoja, joihin kirjoittelen erilaisia tärkeitä (tietenkin tärkeitä!) asioita. Yksi suurimmista suosikeistani on kuvassa esiintyvä Magma Sketchbook, joka on aivan täydellinen. Paitsi että se on niin kaunis, etten raaski kirjoittaa enkä piirtää siihen. Kuljetan sitä mukananai harva se päivä, mutten kajoa. Pidän sitä pöydällä vieressäni kun työskentelen koneella, koska jo pelkkä kansi antaa minulle nostetta. Nyt kannen vyöpaperiin on tullut pieni repeämä ja olen aivan poissa tolaltani.

Laitan asioita myös puhelimen kalenteriin, koska tarvitsen äänimerkkejä. Luurissa käytän myös post-it-lappujen näköistä applikaatiota, kuuluisien tarralappujen oloisia sivuja, joihin voi lennossa laittaa asioita muistiin.

Itsensäkehittämisenpaikkoja muistikirja- ja kalenteririntamalla: jos ihminen tekee muistiinpanoja moneen eri muistikirjaan ja vieläpä satunnaisille sivuilla (avaa muistikirjan ja kirjoittaa siihen kohtaan, joka sattuu avautumaan, ei siis täyttäen kirjaa alusta loppuun järjestelmällisesti), niin on todella vaikeaa muistaa mitä on mihinkin kirjoittanut. Kalentereiden kanssa ongelma on vieläkin kiusallisemmin näkösällä. Jos ihminen kirjoittaa 20.3. kokouksen avainsanoja muistiin ihan minne vain kalenteriin, koska on hyvin hyvin innostunut, on jälkeenpäin hankalaa hakea tietoja jos ei tiedä etsiikö niitä toukokuun, syyskuun vai marraskuun kohdalta. Siksi suosittelen täyttämään kalenteria ihan päivämäärien mukaan...

Kirjoitan myös muistikirjoihini ihan miten päin vain. Käsialan koko ja luettavuus riippuvat kulloisenkin kiihtymyksen asteesta. Myöhemmin se kaduttaa. Haluaisin, että kirjoitelmani ja muistiinpanoni olisivat aina järjestyksessä, kauniilla käsialalla, rivien mukaisesti, hyvällä kynällä kirjattuja. Pienet hauskat lyijykynäpiirrokset varjostuksin somistaisivat leveitä marginaaleja... Hylkään muistikirjojani, koska ne ovat muuttuneet suttuisiksi omasta syystäni. Aion ryhdistäytyä.

Muita muistikirjahulluja linjoilla?

19 kommenttia:

  1. Täällä ollaan! Otin juuri muistikirjani (Granit) esiin kirjoittaakseni Uddskatanin muistiin, ettei vaan unohdu. Muistikirjat on ihania ja koukuttavia. Niitä vaan pitää hankkia, vaikken aina tiedä, mitä niinhin kirjoittaisin. Haaveilen vaan piirustustaidosta, jotta voisin reunoille raapustaa pieniä piirroksia. Moleskinen kalenteri on ihan ykkönen. Loppuvuodesta aina rakastun siihen uudelleen, sillä käytössä kuluneet sivut ja kannet on ihanat. Miehen yöpöydällä odottaa Hobbit Moleskine, jonka sai pojalta synttäriksi. Kaunis kirja sekin. Jännityksellä odotan, mitä siihen kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Moleskine kaunistuu vanhetessaan ja Granitit ovat ihanan yksinkertaisen tyylikkäitä, ja niiden täyttöön ja käyttöön on jotenkin sopivan matala kynnys. Hobbitti Mole on varmasti HIENO!

      Poista
  2. Luulin olevani ainoa... Minulla on kaksi muistikirjaa, joita kuljetan kaikkialle ja joihin en tee muistiinpanoja. Ne ovat turvaksi ja inspiraatioksi. Kerran minulla oli täydellinen muistikirja, johon tein muistiinpanon. Viikon päästä huomasin, että muistiinpano oli aivan sopimaton tuohon kirjaan ja kirja pilalla. Olen vieläkin poissa tolaltani. Täydellistä kalenteria metsästän joka vuosi; ostan ainakin kaksi tammikuussa ja kaksi kesällä. Vaihtelen kalentereita vuoden mittaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä... Mikä onkaan tuo post it - lappu sovellus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ulvon naurusta, mulla on ihan toi SAMA, tuun hulluksi kun olen mennyt kirjoittamaan jotain joulun kauppalistaa johonkin IHANAAN muistikirjaan ja sitten KAIKKI on PILALLA! Post it-lappusovellus on Sticky Notes, ei mitenkään esteettisesti kiihottava kylläkään, täytyy olla parempiakin, mutta olen jumahtanut tuohon.

      Poista
  3. Juu löytyy! Mulla on pikkuinen kangaskantinen muistikirja aina mukana. Se on kooltaan pelikortin ja postikortin väliltä, joten mahtuu mukaan pienempäänkin laukkuun. Se toimii lähinnä inspiraatiovihkona... missä vaan saattaa mieleen tupsahtaa joku ohittamaton tuunausidea, joka on pakko saada heti mustaksi valkoiselle, ennenkuin katoaa ajatusvirtaan :D
    Pyrin täyttämään sitä suht järjestyksessä, mutta jos söhellän kiireessä väärään paikkaan, kirjan pienuus on hyvä: sieltä löytää aika helposti eksyneenkin jutun.
    Puhelimen muistikirjaa käytän enemmän käytännön asioiden listaamiseen ja muistamiseen ja teen sinne muistilappuja. Varjele, jos se joskus hukkuisi! :D Työkalenteriin laitan pääasiassa vain työjutut. Näillä kolmella mennään... ja unohdellaan silti sopivassa määrin asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kaikkien muiden vaatimusten lisäksi on noi koko-asiat, täytyy olla sellaisia suurille unelmille sopivia ja sitten taskuun mahtuvia.

      Poista
  4. Mitä arvelet että tulinko Japanissa Midori -osastolla hulluksi??? (Ja niillä on ylipäätään suuri rakkaus aiheeseen eli monenlaisia iahnia muistikirjamerkkejä ja malleja....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella... Ja olet oikeassa, monet ihanimmat jutut tulevat juurikin japanilaisilta, osaavat tuon stationery-maailman.

      Poista
  5. Minulla arkikäytössä seuraavat: Harmaa liituraitakantinen paksu, pieni muistikirja jonka etusivulla on isolla kirjoitettuna rahat. Muuten tyhjä... Sitten Keelen simple diary (keltainen) jonka esitäytettyihin kysymyksiin en kuitenkaan vastaa. Tiibetiläisten pakolaismunkkien käsin tekemä kirja joka suljetaan tikulla, puunapilla ja narulla, sen sivuilla on kuivattuja kukan terälehtiä ja siihen keräilen buddhalaisia viisauksia:). Toinen hieno olisi omille suurille viisauksille, se on sattuneesta syystä ihan tyhjä. Kalenterina 20-vuotta vanha Mulberry jossa siis ne vaihdettavat sivut. Joskus Stokka niitä myi ja meikäläinen lähti aina maalta kaupunkiin ostamaan kalenterin sivuja kerran vuodessa. Toisena kalenterina myös Moleskine juurikin niiden tarrojen takia. Ja nyt, valaiskaa minua tarraihmiset. Mitä tarkoittavat ne pienet punaiset hiustenkuivaajan näköiset tarrat? Pitääkö laittaa aina kalenteriin kun meinaa kuivata hiuksensa? Ja sitten on paljon niitä avaamattomia ihania muistikirjoja täydellisille sanoille, lauseille ja päiville... Ja koska täällä nyt on tunnustamaan ruvettu niin mitä mieltä olette seuraavasta? Minulla on kolme hevosta ja niistä jokaisella on, no, omat erilaiset muistikirjat. Joita ne vaihtelevat joka vuosi. Tavallaan toivon että tämä tarina ei olisi tosi. Koska kirjoitettuna tämä vaikuttaa ihan hullulta.
    annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahhahahahhaha! Annu, ihan parasta!! Kiitos kun jaoit omat "hulluutesi", tunnen suurta hengenheimolaisuutta sinun ja hevostesi kanssa! Minullakin on (tietenkin) Simple Diary, ja en (tietenkään) kykene täyttämään sitä. Mitä jos käsiala ei mätsää sivun ulkonäköön?? Niistä Moleskinen hiustenkuivaaja-tarroista: minä tulkitsen ne niin, että semmoiset oikeat ja menestyvät ja hyvin toimeentulevat ihmiset käyvät kampaajalla VÄHINTÄÄN 6 viikon välein (ei siis kaksi kertaa vuodessa kuten eräät) ja he voivat merkitä kampaajakäynnit noilla tarroilla? Joskus he varmaan jopa käyvät vain föönäyttämässä hiuksensa iltatilaisuuksiin... oih.

      Poista
  6. Muistikirjat ovat heikko kohtani. Saatan ostaa niitä heräteostoina, kuten suklaata.

    Minäkin hylkään sotkemiani muistikirjoja. Jos en ole kerennyt sotkemaan kuin muutaman sivun, niin repäisen sivut irti ja aloitan alusta. Pitäisi ehdottomasti opiskella muistikirjan järjestelmällistä täyttämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mutta sekin on KAUHEAN traumaattista, jos joutuu repimään sivun muistikirjasta, maailma jotenkin järkkyy!

      Poista
    2. Totta, se on merkki siitä, että on (jälleen) epäonnistunut muistikirjan käyttämisessä.

      Poista
  7. Nanosekunnissa tuli yli neliö muistikirjoja lattialle. puhelimella kuva. hieno. mutta pask saako kuvaa lumialta (lahjaksi yllättäen ja pyytämättä) tietokoneelle. No eip saa. No eip ymmärrä Nokian ohjetta. Hermo.
    t. Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elenna, me vaadimme saada nähdä muistikirjamattosi!! Koita jakaa puhelimestasi suoraan s-postiini? (Klikkaa kuva auki, valitse kuvan alareunasta "pyörylä" JAA, valitse mailiohjelma ja pistä tulemaan: hangonanna@gmail.com. Lupaan jakaa sen blogin facebook-sivulla sitten! :) (Tai en jaa, jos kiellät :))

      Poista
  8. Minä en ole koskaan merkinnyt puhelimeen ylös mitään-vaikea edes kuvitella että jonain päivänä niin alkaisin tekemään- mutta muistikirjaan tulee piirrosta ja tekstiä joka päivä. Se on oltava myös mukana kaikkialla siinä missä kotiavaimetkin.
    Musta moleskine minulla se pääasiallinen, mutta sitten klassista mustaa vahakantista tarvitsen merkitäkseni ylös pidempiä juttuja, esim kopioin lempikirjoista pätkiä...Ja sitten on ystävältä buenosaresista tuliaisiksi saatu käsintehty, johon merkkaan vain hienoimmat ajatukset. Ja matkat, ne tarvitsevat aina oman moleskinensä, ja joka matkalla on myös yksi kirja täyttynyt.
    Oi muistikirjat, rakkautta.
    Mutta yksi ongelma niiden kanssa on; säilytysongelma. Alkaa jo piironkien päälliset notkua täysistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi minä en ole älynnyt kopioida lempikirjoistani otteita?? Mutta noita mulla on kans, hienoja, joihin saa kirjoittaa vain Erityisen Arvokkaita Asioita tahi Ajatuksia. Kadehdin täyttyneitä matkakirjojasi, minulla on vain suheroita sieltä täältä.... Mitä säilytykseen tulee, niin viekööt vaikka lakanat kaapista, muistikirjat jäävät!

      Poista
  9. Minulla on työkirja, se on Ateneumin kaupasta, kannessa Raatajat rahanalaiset ihan vaan vitsinä, kun on niin hirmuisen rankkaa olla luova. Sitten on kaksi kehittämiskirjaa, jotka ovat edeltäneet työkirjaa, ne ovat Ikean paperiosastolta, molemmat samanlaisia. Sitten on karttakirja, jota teen samanaikaisesti ryhmäläisteni kanssa, iso ja musta.

    Huopakynäjutuille on oma kirjansa, se on paksusivuisempi, ettei tule niin helposti ne jutut läpi, siihen piirtelen, vaikka en osaakaan. Sitten on yöpöydän laatikossa Joutomaan ihana päiväkirja, johon on viimeksi kirjoitettu ehkäpä 2013, en osaa kirjoittaa päiväkirjaa. Olen luultavasti siitä erikoinen muistikirjanörtti, että tykkään kierteistä, olen kuullut, että niistä ei oikein yleisesti pidetä. Meillä on myös niinkin mummomainen tapa, että toivomme kyläilijöiden kirjoittavan vieraskirjaan ja todella hieno kokonaisuus siitä on muodostunutkin, oikea taidekirja. Kohta saa aloittaa uuden.

    Vanhoja muistikirjoja on siellä täällä ja tuolla, monissa niissä on tyhjiä sivuja, monet ovat tupaten täysiä. Tyhjiä kirjoja olisi aina hyvä olla varastossa, mieluiten vielä eri tarpeisiin sopivia. Mutta tuota Moleskine-juttua täytyykin ihan googlata, en tiedä ollenkaan mistä höpötätte. Täytynee tehdä tästäkin asiasta joskus kokonainen merkintä blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Raatajat rahanalaiset on hyvä! Minäkään en osaa kirjoittaa päiväkirjaa, enää...
      Me aloitimme vieraskirjaa kun muutimme, mutta se jotenkin jäi, ja nyt harmittaa hirveästi! Meillä on käynyt satoja ja satoja makeita tyyppejä! Mene ja tutustu Moleskineen, se kannattaa <3

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"