Seuraa pieni ravintolavinkki Nizzaan.
Yritimme TAAS änkeä ravintola Chez Palmyreen Rue Droitella, mutta se pirulainen oli kiinni. Olimme, tai ainakin puolet meistä kahdesta, nälkäkuoleman partaalla ja siitähän tunnetusti ei hyvät hyppele. Harva vanhan kaupungin muista ravintoloista suoranaisesti houkutteli.
Meinasin jo laota siihen kadulle hauraana ja linnunluiseksi nääntyneenä, mutta onneksi viereinen ravintola oli maalannut itsensä yltympäri punaiseksi, joten pyörtymisen hetkelläkin erotin oven ääriviivat ja hoipertelin sisään dramaattisesta tilanteestani lähes autuaan piittaamaton Herra Kamera vanavedessäni.
Ai mamma kun Le Petit Lascaris oli kiva! Pieni, edukas ja konstailematon. Lyhyellä listalla makuja Provencen alueelta sekä omistajien kotikonnuilta Korsikalta. Keittiö on semmoinen postimerkin kokoinen, luukku vain seinässä, kiva poika tarjoilemassa. Pieni miinus vanhojen ukkeleiden puuttumisesta. Söimme nizzansalaattia ja tryffelirisotot, jotka huuhtelimme alas viileällä, persikanvärisellä roseeviinillä. Jaoimme raksahtelevan crème brûléen, päätimme aterian kahvitilkkaan.
Tähän semmoinen leima, että Kirjatoukka suosittelee ja Herra Kamera kans!
Voi että Kirjatoukka kun kirjoitat niin ihanasti <3 Ihailen lahjakkaita kirjoittajia. Itse olen ollut aina huono kirjoittamaan ja eniten inhosin koulussa aineiden kirjoittamista. Yäk.
VastaaPoistaVoi että Kirjatoukka kun kirjoitat niin ihanasti <3 Ihailen lahjakkaita kirjoittajia. Itse olen ollut aina huono kirjoittamaan ja eniten inhosin koulussa aineiden kirjoittamista. Yäk.
VastaaPoistaKiitos Mar3ngi! Minä rrrrrrakastin koulussa ainekirjoitusta, ja edelleenkin toivon, että saisin vain kirjoittaa, kirjoittaa!
PoistaSinä olet kyllä niiiiin viihdyttävä! Ihan parasta luettavaa täällä internetissä! :)
VastaaPoistaJa Herra K:n kuvat! Upeita!
Kiitokset!
Kati
Kiitos Kati itsellesi, mahtavaa että luet!!
PoistaNyt on ihan pakko kommentoida... Söin viime viikolla Chez Palmyressä (ja katselin tuota punaista ravintolaa haaveillen syöväni sielläkin, mutten sitten koskaan sinne päässyt)! Menin minuutilleen heti, kun ovensa avasivat - vain kuullakseni masentavat sanat "fully booked". Poistuin pettyneenä. Vasta hetken käveltyäni tajusin, että fiksu ihminen olisi kysynyt pöytävarausta seuraavaksi illaksi. Palasin takaisin, ja kaveri ilmeisesti sääli yksinruokailevaa pientä ulkomaalaisnaista - mulle järjestettiinkin istumapaikka samantien yhden ranskalaisseurueen pöydänpäädystä! En puhu ranskaa kuin muutaman fraasin verran eikä seurue englantia senkään vertaa, mutta sujuvasti nautittiin hyvästä ruoasta yhdessä! Kyllä sinne Chez Palmyreen siis kannattaa jatkossakin yrittää!
VastaaPoistaMahtava säkä! Oliko ruoka hyvää? Miljöö on ainakin ihana.
PoistaRuoka oli hyvää - sellaisella konstailemattomalla tavalla eli ei mitään piperryksiä tai sylkeä muistuttavia kastikelorauksia...
VastaaPoistaSittenhän Palmyren keittiö on pitänyt pintansa omistajavaihdoksenkin jälkeen, hyvin yksinkertainen mutta maistuva ruoka on ollut käsittääkseni kautta vuosikymmenien SE juttu!
Poista