11.8.2015

Rapurisotto rapujuhlien jälkitunnelmissa


Pistetäänpä nopeasti  tämä rapurisottoreseptimme jakoon kaikille rapujuhlia parhaillaan viettäville. Te saatatte nimittäin kävellä onnenne ohi, jos heitätte rapujen rippeet menemään juhlia pois siivotessanne.

Tämä on meidän mutkat suoriksi -koulukuntamme kannalta jo hivenen työläämpi ohje. Aika ja vaiva kannattaa kuitenkin nähdä. Ohje on yksi parhaistamme, lupaan.

No niin. Olette siis syöneet ravut ja juoneet snapsit ja kumonneet jääkylmän valkoviinin. Laulu kajahtelee vielä takapihan tiiliseinästä. Mutta näprääminen ei tällä kertaa lopukaan niihin paahtoleivän päällisiin.
Alkaa vimmattu siivoaminen. Nosta pöydälle yksi iso kulho, johon viskataan kaikki rapujen kovat osat eli lähinnä sakset ja kilvet (kilvet ilman sisuksia) ja toinen kulho kaikelle poisheitettävälle.

Voit peittää kuorikulhon kelmulla ja jatkaa tästä seuraavana päivänä, jos juhat vaativat vielä läsnäoloasi.

Laita siivotut kuoret uunipellille ja kuumaan uuniin, kunnes osat ovat kuivia. Kauho ne sitten isoon kattilaan, jonka pohjalla olet jo kuivatteluvaiheessa sulattanut voita ja kuullottanut porkkanalohkoja, sipulia ja palsternakkaa. Voit olla luova tässä kohtaa, jääkaapin vihanneslokero on ystäväsi. Anna kuivien ravunkuorien pyörähtää voisten vihannesten parissa, ne heräävät uudelleen eloon.

Lisää kattilaan vettä niin että värikäs ravunkuori-vihanneshässäkkä peittyy, kenties mukaan solahtaa yksi kala- tai äyriäisfondikin. Keitä ainakin tunti, mielellään kaksi. Siivilöi tuoksuva liemi talteen. Lisäilin vettä ja suolaa näppituntumalla keittoajan mittaan, tee sinäkin niin.

Noin: nyt sinulla on huikea rapuliemi!

Sitten risoton kimppuun.

Kuullota taas paksupohjaisen kattilan pohjalla voissa porkkanasiivuja, sipulia ja valkosipulia. Lisää riisiä nuppiluvun mukaan. Kun riisi on läpikuultavaa, lorauta valkoviiniä kattilaan ja anna kiehahtaa. Lisäsin tässä vaiheessa myös sitruunanmehua, puolikkaan tai kokonaisen sitruunan verran, riippuu tietenkin rapujenkin määrästä.

Lisää nyt kuumaa rapulientä kauhallinen kerrallaan riisin sekaan, pohjia myöten hämmennellen. En voi liikaa korostaa nesteen merkitystä. Kuiva risotto on pettymys, ja ihan liian usein sitä ei ota uskoakseen. Lientä, lientä vaan siis! Kuitenkin niin, että riisi ehtii imeä itseensä, eikä riisi saa keittyä yli. Riisi saa tuntua syödessä hampaissa. Lopun liemen voi pakastaa vastaisen varalle.

Sitten tulee osuus, jonka keksiessäni kihisin innosta, mutta josta jouduin jälkikäteen toteamaan, että en ollutkaan ensimmäinen mies kuussa. Lisäsin lopuksi risottoon parmesanin sijaan ruotsalaisten rapukansalaisten ehdotonta juhlajuustoa, Västerbottenia, raastettuna.

Tarkista suola ja innostu kenties mustapippurista. Pyöräytä pari kertaa risotto kauhalla ympäri, huuda perhe jo pöydän ääreen.

Nopeasti risottoa lautaselle, liemi tirisee risoton ympärille, koko kämppä tuoksuu ravulle. Koristele tillisilpulla. Taivaallisen hyvää.

Rapuliemen valmistuksesta meille vinkkasi Tina S. Kiitos!

Ruokajuomasta: Lähdimme uhkarohkeasti liikkeelle Sancerrella, mutta se ei sopinut jotenkin ollenkaan. Château de Bernen rosé oli paljon parempi kaveri, sitäpaitsi se sopi väriltään ihanasti persikanväriseen risottoon. Kaunis keittiöpyyhe on Mokosta.

4 kommenttia:

  1. Olen kerran (noh, 70-luvulla) ollut rapujuhlissa, joissa säästettiin noi kuoret seuraavan päivän rapukeittoa varten. Aamulla haju mökissä oli sanoinkuvaamaton! En kokeile uudelleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuoret eivät hirveästi haise, perkeet haisevat. Siksi ravut kannattaa perata heti syömisen jälkeen, heittää perkeet pois ja laittaa kuoret joko kannelliseen rasiaan tai kelmun alla jääkaappiin. Ei yhden 70-luvulla epäonnistuneen kokemuksen takia kannata jättää tätä makuelämystä väliin...

      Poista
  2. Täällähän on touhuttu/kokattu/paljastettu taas kaikkea kivaa!

    Mulla oli nyt ensimmäistä kertaa kuuteentoista vuoteen sellainen kolmen viikon loma, etten kokannut itse ollenkaan.
    Periaatteessa kyllä kokkaan ihan mielelläni, mutta tajusin tuon loman aikana, että meneehän tähän arkiruokasouviin ihan hitosti aikaa...Ottaa vähän koville tää paluu hellapoliisiksi. Teinitkin kyllä kokkaa, mutta jää noita keittiö- ja etenekin kauppavuoroja mullekin enemmän kuin tarpeeksi. Mies raataa viikot muilla mailla vierahilla, niin sille ei voi nakittaa mitään...

    No niin, tässä kävi nyt näin, että alussa kiitos seisoi ja lopussa turhaa rutinaa. Mutku on niin hikiki...
    https://www.youtube.com/watch?v=AiQrmenoTLI


    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän oli myös toinen keittiövastaava tänä kesänä, itse Herra Kamera, harvinainen vieras patojemme ja kattiloidemme keskellä! Ja hyvin se pärjäsi! Oli IHANAA kun ei tarvinnut miettiä ruokia, sai vain tehdä töitä. Rakastin tätä kesää. Istumista valmiiseen pöytään. Ja ihan varmasti hänellekin aukeni arvostus päivittäisestä ruokahuollosta vastaavaa kohtaan: kun joka päivää pitää keksiä, suunnitella, ostaa, pilkkoa, valmistaa... Siinä on oma hommansa!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"