New York Timesin nettiartikkelin 36 Hours on the Right Bank, Paris yhteydessä on ihana videoklippi, jonka mukaan ainakin minä haluaisin suunnistaa pitkin poikin Pariisia (sen oikeaa rantaa, in this case). Katsokaa ja ikävöikää mun kanssa, tarvitsen vertaistukea. Haluan syödä juuri tuolla Poulettessa lounaaksi pihviä, ranskalaisia perunoita ja vihreää, sykeröistä, ihanan viinietikkaista salaattia, mielellään juuri noiden ihmisten kanssa, käsiäni heilutellen, suutani suipistellen. Haluan mennä La Librairie de Passager-kirjakauppaan haahuilemaan ja selvittämään päätäni ja sitten ostoksille iltaa varten tuohon ihanaan viinienmaistelupaikkaan ja apua iltapäiväviinille tuonne, missä viinit ovat maan makuisia ja okei sitten, mustavalkoisen klubin voin jättää väliin, koska nukkumaanmenoaika kello 22.
Haluan siis näköjään Pariisiin juomaan viiniä. Ei se huono syy ole sekään.
Haluan myös Shakespeare & Company-kirjakauppaan ostoksille, enkä pelkästään kirjojen tähden. (No okei, pari ihan pientä: haluan tämän. Ja kenties tämän. Ja aaaaaaaaaaa tämän!) Vaan pakkomielle saada tuommoinen kangaskassi. On heillä toki nettikauppakin, mutta miksi astua nettikauppaan, jos voi lentää Pariisiin?
Ja teidän on PAKKO katsoa tämäkin pieni video, voisiko KUKAAN vastustaa tuommoista lahjaa, en ainakaan minä. Oi kun se sujauttaa sen valokuvan kirjan väliin <3 Olen katsonut pätkän nyt yhdeksän kertaa enkä heti keksi mikä voisi olla mielenkiintoisempaa. Anteeksi nyt vaan jos teiltä jää Vain elämää väliin näiden äärettömän koukuttavien videovinkkieni vuoksi.
Kangaskassissa on kuva Shakespeare & Company-kirjakaupan seinään noin 60 vuotta sitten maalatusta tekstistä, josta on tullut kirjakaupan motto: “Be Not Inhospitable to Strangers, Lest They Be Angels In Disguise”. Melko ajankohtaista.
Minun tyttöni lähtee joulukuussa Pariisiin. Ajatella, olla seitsentoistavuotias ja päästä Pariisiin... Saankohan antaa hänelle kartan, jonka mukaan hän suunnistaisi minun mielikseni, kangaskasseja ja kirjoja vanhalle äitikullalleen kotiin kantaen?
Lue lisää: Shakespeare & Companyn syntyaikoja ajatellessa voi harhautua todelliseen kirjalliseen ralliin, muutamia mainioita luettavia löydät mm. tästä vanhemmasta postauksesta.
Minä ikävöin alati Pariisiin, vaikka olisin sieltä juuri tullut. Kaikki se tunnelma, jotka kaupunki on täynnä. Ja tämän kirjoituksen ja videolinkkien avulla on helppo päästä tunnelmaan, mutta kaipuu Pariisiin vaan kasvaa.
VastaaPoistaShakespeare & Co:ssa tunnelmaa vasta onkin. Helteisenä heinäkuun päivänä oli suorastaan värisyttävä kokemus vain istua yläkerran sohvalla ja olla. Silloin vielä kirjakaupan valkoinen kissa nukkui vastapäisellä sohvalla, nyt nukkuu jo ikiunta. Tänä kesänä ei ollut tuota kassia kaupassa myynnissä, mutta toinen oli. Nyt meidän naulakosta löytyy kumpikin,
Haaveillaan Pariisista viinilasi toisessa kädessa ja kirja toisessa.
Riitta
Ja se valo... Minäkin luin valkoisen kissan kuolemasta, legendaarinen tyyppi. Ihanaa kun kerroit sohvahetkestäsi, ihan kuin olisi päässyt vähäksi aikaa mukaan. Jatketaan haaveilua.
PoistaSiis käääk. Tuo vika video. Iiik. (((Ja mä en siis ikinä, en ikinä (no okeimelkeinmelkeinikinä) klikkaile auki videoita! Enkä oikein tiedä että olisiko nytkin pitänyt jättää klikkaamatta kun iski niin kaamea kirjalahjantilaamisvimma (itselle, itselle) ja tilillä on 23 euroa!)))
VastaaPoistaMutta siis; kiitos Toukka, se oli iihana video (jos muuta en saa).
Anna
Eikö ollutkin ihana! Melkein niin ihana, että se riittää, se katsominen, muttei ihan. Ehkä kuitenkin 23 euroa on parasta laittaa ruokaan, jos ne ovat viimeisiä roposia. Tunnen tuskasi, samassa veneessä.
PoistaKiitos ihanista videoista. Onneksi edes joku pääsee Pariisiin asti.
VastaaPoista--Hely
Niin minäkin ajattelen, onneksi edes joku! (Ja onneksi se on omaa lihaa ja verta, saan nuuhkia hänen vaatteitaan Pariisin tuoksujen toivossa ja tutkia onko kengänpohjissa valkoista hiekkaa Jardin de Luxembourgista...)
PoistaKiitos, Kirjatoukka, että veit meidät jälleen ihanaan Pariisiin!
VastaaPoistaTuon linkittämäsi "pakkausvideon" innoittamana ja melkeinpä huumaamana pyörin viime kesänä Shakespeare & Companyn hyllyjen välissä pitkän aikaa ja yritin löytää jotain sellaista ostettavaa, jonka olisin voinut kassalla pyytää lahjapakkaukseen. Lopulta luovutin runsauden pulan edessä enkä osannut valita mitään muuta kuin postikortin juuri tuosta kangaskassin kuvasta. Sekin - onnekseni - pakattiin ruskeaan paperipussiin, jota koristi kaunis Shakespeare & Companyn leima. Pieni asia, iso ilo - sekä postikortti että ruskea paperipussi!
Sari
No mä NIIIIIN ymmärrän ruskean paperipussin merkityksen!!! Mä olen niin onnellinen kun olen täällä blogissa kaltaisteni seurassa <3
PoistaTäälläkin tallessa se pieni ruskea pussi samaisesta paikasta! Ostin pienen kirjan, nyt en muista minkä. Mutta tunnelma varsinkin kakkoskerroksessa on rauhaisan ihana. Eikös tämä rakennus ollut nunnien asuttama
VastaaPoistamuinoin...ja kirkkokin on lähellä. Vanha
kirjoituskonenurkkaus, pedit, joissa runoilijat ja
kirjailijat saavat yöpyä, ja varsinkin ikkuna, josta näkee
Seine-joelle.
Tuo kassi on pakko saada!!
Nikadora
Ah, ah ja ah. Minäkin haluan tuon kassin!
PoistaHuomasitteko muuten, että kassi on nykyisin myynnissä vain nettikaupassa?
PoistaT. Anna
Hooooo, en huomannut! Enkö mä nyt sitten pääsekään Pariisiin? Tää ois ollut niin hyvä syy. Hyvä kun huomasit, kaima!
PoistaToissa viikolla olimme Poulettessa illallisella. Aivan ihana tunnelmallinen paikka, hyvä ruoka ja ystävällinen henkilökunta:-)
VastaaPoistat. Anne
En kestä!!
PoistaViimeksi en mitään kasseja nähnyt. Ostin valokuvakirjan, jota eivät pakanneet mitenkään eikä edes leimaa laitettu etulehdelle. Yritin kyllä pyytää, mutta tylyä englantilaista tyttöä kassalla kiinnosti vain englantilainen rikas nuori herra joka kultaisella luottokortillaan tyhjäsi koko kauppaa. Tulin ihan vihaiseksi.
VastaaPoistaMutta onneksi ehdimme sitä ennen haahuilla yläkerrassa hyvän aikaa, joka oli ihan hauskaa. Vielä hauskempaa olisi ollut ellei niitä 30 amerikalaista olisi ollut siellä samaan aikaan, jotka kaikki yrittivät esittää nuorta Hemingwayta.
Siis mulle jäi vähän ikävä olo. Vuosia sitten kävin myös, silloin jäi kiva olo. Sentään.
Joku kirjoittikin tuossa yllä, että oli huomannut, että kasseja saakin vain nettikaupasta. Hassua. Mä luulen että S & Co kanssa mulla on samanlainen suhde kuin monen muunkin asian: pidän ajatuksesta, en itse konkreettisesta paikasta/asiasta. Mutta jotenkin mä ymmärrän, että sitä englantilaista kassatyttöä kiinnosti englantilainen rikas nuori herra ;) Moneen paikkaan toivoisin private visitin, ilman muita ihmisiä. Ihmiset, ne on jotenkin niin...plaah.
PoistaMokomat jenkit...onhan siellä yleensä sopivan boheemi meininki, runoiltaa ynnä muuta...
VastaaPoistaNikadora
Boheemi meininki, sen perässä kaikki sinne tietysti etsiytyvät. Sankoin joukoin.
Poista