Hemingwayn loppu

Lopettelin juuri A.E. Hotchnerin muistelmateoksen Papa Hemingway (1966). En oikeastaan ole koskaan tajunnut kuinka hurjia Ernest Hemingwayn viimeiset vuodet olivat ja minkälainen mylly edelsi surullista loppua. Tämä kirja kertoo juuri niistä ajoista, Hotchner oli Hemingwayn uskottu mies viimeiset kymmenisen vuotta.

Kirjassa muutos elämänjanoisesta, luovuutta pursuavasta, maailmaa kiertävästä, metsästävästä ja kalastavasta, palkitusta ja jumaloidusta kirjailijasta mieleltään järkkyväksi ihmisraunioksi on kiihkottomasti mutta raastavasti kuvattu. Haluaisin vain lukea loputtomiin iloisista Euroopankiertueista, joilla kiidetään härkätaistelusta toiseen roseepulloja ja jäitä repussa, hyvin syöden ja nauttien koko olemassaolon ihanuudesta. Mutta jostain syystä häränvahvuisen miehen pää hajoaa jo kauan ennen kuuluisaa laukausta.

Vuonna 1920 syntynyt Hotcher on vastikään, kunnioitettavassa 94 vuoden iässä julkaissut lisää ystävästään. Nyt vuorossa on kaikista tärkein: rakkaus, vaimot, varsinkin kaksi ensimmäistä. Kirjan nimi on Hemingway in Love (2015) ja voit lukea kirjasta lisää esimerkiksi täältä.

Nyt kun viimeiset vuodet vaikeuksineen valkenivat tälle lukijalle, on hämmästyttävää, että Nuoruuteni Pariisi ylipäätänsä koskaan valmistui. Onneksi kirjoittaminen oli Hemingwayllä ilmeisesti selkäytimessä, silloinkin kun kaikki muu alkoi pettää.

Lue lisää: Hemingwayn jäljillä ollaan oltu toki ennenkin.