Ai niin, tämä oli hauska jouluhetki! Mutsi (jolla todellakin on lahjanarua päässään) sai joululahjaksi jumalaisen korallinvärisen käsilaukun, jota tiesin hänen hypistelleen. Eikä hän meinannut millään uskoa silmiään! Tuntui ihanalta antaa lahja, joka ei ole yhtään yleishyödyllinen, vaan vähän ylellinen, ja oli ihanaa onnistua yllättämään kerrankin niin, että lahjansaaja ei voinut kuin kiljua eivoiollatottaa!
Ja broidi antoi niiden pilailujuttujen lisäksi kaikille arpoja, joita sitten raaputettiin niin että harmaa raaputuspöly vain pöllysi tuvassa. Voitimmekin jotain, ja ostimme lisää arpoja, mutta ne ovat vielä kalenterini välissä. Sillä niin kauan kuin arpojen hopeinen pinta on ehjä, on olemassa humalluttava mahdollisuus...
Eikun just lisää näitä! Hauskaa lukea ja katsoa juuri niitä juuri jouluangstaajalta. Lisäksi ekassa kappaleessa liikutaan lempiaiheeni lahjojen antamisen ytimessä.
VastaaPoistaEhe ehe :)
PoistaOlen alkanut havainnoimaan, että liian usein lahjat naisille ovat oikeastaan lahjoja kodille. Siksikin halusin antaa jotain ihan ikiomaa äidilleni.
Apua, edelleen?! Luulin, että sellaisesta päästiin jo vuosikymmeniä sitten.
VastaaPoistaEhei.
PoistaMun eno antaa aina raaputusarpoja lahjaksi! Siinä sitä luonne punnitaan, kuka kestää pettymyksen, kuka jakaa voitoistaan...
VastaaPoistaSuloinen tunnelma kuvissa - kyllä huomaa, että Herra Kamera on kotijouluihmisiä :).
Belgian Lempi
Meillä menivät arvat niin suloisesti sekaisin, että me päätimme isäntäperheen ominaisuudessa omia vieraidenkin arvat ja mahdolliset voitot. Reilu peli ;)
PoistaJoulukuvia jaksaa kyllä ja juttua onnistuneista lahjoista. Mikään ei ole niin hienoa kuin onnistuneen lahjan löytäminen ja antaminen!
VastaaPoistaNyt mä ehkä tämän lahjan myötä vasta oikein kunnolla ymmärrän lahjan antamisen jujun! Olen ollut ennen semmoinen aika käytännöllisesti ajatteleva. Kammoksun tavaravuoria. Mutta yksi vähän överi mutta ihan nappi, siinäpä se! Se riemunhuuto oli mannaa! (Tosin nyt sitten tilillä on 34 euroa.)
Poista