Vanha kunnon uunijäätelö

Kylmä mutta hauska henkäys menneisyydestä. Kuka muistaa uunijäätelön?

Siis onhan se nyt aika pöljä, mutta samalla jotenkin kiehtova. Aina yhtä hihityttävä ajatus tunkea jäätelöä kuumaan uuniin.

No, tykkäät kumminkin, joten täältä pesee ohjetta:

Lado jotakin keksintapaisia uunivuoan pohjalle. (Uunivuoka voi olla pyöreä, suorakaide tai vaikka kolmio, ei haittaa. Kunhan litran jäätelöpala mahtuu!)

Vatkaa 4-5 valkuaista, 2 1/2  dl tomusokeria, hitunen vaniljasokeria ja tirskadus sitruunamehua tiukaksi vaahdoksi. Vanha kikka on kääntää kulho ylösalaisin. Pysyykö?

Nosta litra toffeejätskiä keksien päälle ja hunnuta jäätelö halutessasi vielä marjoilla (tässä tapauksessa pakastemansikoita).

Ja nyt: kovaksi vatkattu valkuaisvaahto on vedeltävä nopeasti ja hövelisti pitkin poikin jäätelö-mansikkakekoa, kaikenlaiset ihanat aaltoilut ja pienet huipahdukset ovat plussaa lopputuloksen kannalta. Mutta tarkkana, yhtään koloa ei saa jäädä, vaahdon on peitettävä jäätelö (ja marjat) kauttaaltaan!

Lopuksi koko komeus kuumaan uuniin muutamaksi minuutiksi, marengin väri kyllä kertoo koska huippuvuori on aika nostaa suoraan pöytään ja niiden hihittelijöiden käsien ulottuville.

Hyvää!

Tästä tulee varmaankin yhtä iso hakusanahitti kuin nakkipiilosta. Maailma tulee muistamaan minut nakkipiiloista ja uunijäätelöstä. Huokaus.