Yö Helsingissä

Mitä muuta yhden yön, vajaan vuorokauden Helsinki-reissuun sitten mahtui? Niiden parin Rosteri-keikan lisäksi mm. Illallinen El Grecossa. Etukäteen olin kuvitellut (syytän elokuvia) että me istuisimme siellä kuin keskellä jotakin riehakasta musikaalia, railakkaiden opaaa-huutojen ja särkyvien lautasten välimaastossa, lammasvartaiden öljyvanoja leuoiltamme pyyhkien. Hillitty ja hiukan hidas tunnelma ei ihan korvannut Kreikan matkaa, kuten olin villeimmissä haaveissani vierailun tavoitteeksi ladannut. Matkakuumeinen nyt yrittää mitä vain.

Kävimme myös ulkoilmaelokuvissa Kino Engelin kesäkinossa, katokseksi viritettyjen purjeiden alla, satumaisen samettisessa yössä. Mikä elämys! Ranskalainen vinksahtanut komedia Lolo oli mitä mainioin tähän tarkoitukseen. Nautin kovasti leffan sekopäisyydestä. Hyvistä naishahmoista. Ja kasvoista, kuten Lolon esittäjän. Jos olet nopea, ehdit vielä.

Oli ihanaa kävellä elokuvista hotellille. Minulle kesäyö on taianomaisimmillaan kaupungissa. Lehmusten tuoksua ja vähän nakkienkin. Naurua, ihmisten ja lokkien. Mukulakiviä, jotka hehkuvat vielä päivän lämpöä kevyesti kulkevan tossun alla. Saman tien kun aurinko kuumentaa asfaltin ja piki puskee nenään, singahdan nuoruuteeni. Tuoksuilla on valtava voima.

Te tiedätte jo, että minä olen aamiainen huoneeseen-sorttia, joten sillä ylellisyydellä kruunattiin taas hotellielämä. Metallikupujen alta paljastui munakokkelia ja vohveleita kermavaahdolla, kaikkien muiden aamupalatarpeiden lisäksi. Luulimme, ettemme söisi enää koskaan, kunnes koitti lounasaika.

Sitä ennen kuitenkin kiertelimme kaupunkia, kuljimme ohi puistoihin levittäytyneiden piknikseurueiden, eksyneiden turistien, suudelmiin uponneiden rakastavaisten. Puikimme pieniin liikkeisiin, olimme kehnoja asiakkaita mitättömine ostoksinemme. Sohvasta tai kahdesta haaveilemme kyllä edelleen, milanolaisten mummojen värikartoista. Paitamekko on nyt valmis, saan sen loppuviikosta.

Vain kaksi puolikasta päivää, niiden välissä yö. Silti tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin matkalla. Lähteminen kannattaa melkein aina.

Ensi viikonloppuna hyökkäämme Tampereelle. Ravintolavinkkejä huhuilinkin jo Facebookin puolella, mutta saa niitä antaa lisääkin.