Syksyn tullen sanoi hän

Studio taipuu myös aika ainutlaatuiseksi yösijaksi.

Vasta pedattuani muille sängyt, laitettuani piparjuuri-lohileipien ainekset jääkaappiin viinipullon kylkeen ja nostettuani vesilasit lukulampun viereen, tajusin että herranjestas minäkin tahdon yöpyä näin. Näemme joskus hitaasti lähelle. Että seikkailu, olkoonkin pieni sellainen, voi olla ihan parin korttelin päässä ja sinne voi astua omilla avaimilla. Studiolla voisi lohileipien syömisen lisäksi kuunnella vinyyleiltä kadonnutta nuoruutta ja heijastaa rosoisille seinille väriseviä elokuvia. Oven saa sulkea perässään, ja siihen harvoin kukaan osaa koputtaa.

Elokuu on jotenkin tehnyt oharit. Ei ole ollut vaikea aloittaa töitä, kun samaan aikaan aurinko yrittää vaivalloisesti paistaa, taivaan täydeltä pakkaa mustia, kiinalaisen vuoriston näköisiä pilviä ja tuulee niin että tukka lähtee. Huokaisen ja unohdan rantapäiväaatokset. Nostan espadrillokset pois eteisestä järkevien tossujen tieltä ja pakkaan koriin läppärin ja kalenterin.

Jos minulla olisi ilmapuntari, se käyttäytyisi varmaan koputellessa kuin sekopäinen teini discopallon alla.

Herra Kamera sanoo, että elokuulla on nykyään kauheat paineet, siksi se ei onnistu olemaan helteinen ja intiaani. Ennen se sai aina vähän salaa hehkua, kun kaikki laittoivat paukut heinäkuuhun. Ja se hehkuikin, voi pojat miten elokuu hehkui. Mutta nyt kun yhä useampi on alkanut flirttailemaan elokuun kanssa ja viis veisaa kesä- ja heinäkuusta, niin elokuu on mennyt puihin.
Se yrittää kovasti, mutta ei onnistu paineen alla. Elokuu ponnistelee ollakseen mieleen, mutta kuten me kaikki olympialaisia seuraavat tiedämme, vain rento suoritus johtaa mitaleille. Tämä elokuu ei ole rento, se on kireä kuin viulunkieli.

Jotenkin olen kai luovuttanut. Horsmakaan ei enää kuki. En jaksa roikkua kesässä. Syksy on hyvä. Syksy on itse asiassa ihan hemmetin hyvä!

Mustat pellavalakanat: Langø Home

J. K. Ja ne vieraat, näin he studion näkivät <3