10.2.2012

Eikä aikaakaan




Herra Kamera ja minä, me purjehdimme avioliiton satamaan huomisesta 12 vuotta sitten. Meidät vihittiin Senaatintorille rakennetussa Ulrika Eleonoran lumikirkossa, kuplivalla kilisteltiin jo heti torilla, satojen turistien salamavaloissa, ja sen jälkeen nautittiin  hilpeän hääväen kanssa Ekbergillä kello viiden tee sandwicheineen ja leivoksineen.

Lähdin siis tänä aamuna notkein askelin hankkimaan armaalleni hääpäivälahjaa, ja menisihän se Valentinuskin siinä samassa romantiikan kuumassa huumassa.

No, jotenkin se reissu meni sitten sillä tavalla, että ostin Herra Kameralle (tai siis öööööö...) lahjaksi karamelliväreissä hehkuvat pitsiliivit ja Klintan hierontaöljy-tuoksukynttilän... Ja lehden ja toooosi trendikkään ja ihkun Steamcreamin rasvapurnukan... Kyllä se varmaan nyt ilahtuu??

11 kommenttia:

  1. NIIN LOISTAVAA ANNA! Onneksi Hra Kamera ymmärtää, että ilman noita "lahjoja" vaimo voisi olla onneton. Pyörit nyt juhlan kunniaksi rintsikoissa koko viikon lopun! Toivottavasti talossa on hieman lämpimänpää? Ihanaa viiiiiko nloppua, koitan varastaa hetken saamani kirjan lukemiseen;-)

    jonna

    VastaaPoista
  2. Tekö silloin lumikirkossa? Applåådit! Ja paljon onnea jatkossakin.

    VastaaPoista
  3. Hihii. Oikein sopivat lahjat.

    Muuten, sattuuko ikkunanne näkymään tässä blogipostauksessa?
    http://tuulennaapurina.blogspot.com/2012/02/ajoimme-niin-etelaan-kuin-paasee.html#comment-form

    VastaaPoista
  4. Mrs Jones: :)
    Anonyymi: Kiitos aploodeista!
    Merja: Juuuuuu! Hauskaa, meidän talohan se siellä, ja mun jäätynyt räsymattoni!! Kiitos linkistä!

    VastaaPoista
  5. Minun miehelleni ainakin olisi ihan juhlaa, jos vaimo olisi ostanut karamelliväreissä hehkuvat pitsiliivit. Tai jotakin muuta hepenettä. Mutta tässä asiassa olen ah niin ankea ja käytännöllinen. "Koska eihän niitä kukaan näe". Hyvin tehty, Anna! Onnea teille!

    Nyt lähden katsomaan sen talosi ja jäätyneen räsymattosi.

    ps. Me olemme miehen kanssa home alone! Aika kivaa. Juuri tuli yhdeltä ystävältä kaksi kirjaakin kruunaamaan tämän kaiken käytettävissä olevan aikani.

    VastaaPoista
  6. Siis ei ole totta! Minä kuvasin teidän räsymaton, onpa hauskaa. Olen nauranut täällä nyt kymmenen minuuttia ja päivitellyt, että on elämä ihmeellistä.

    Ja ihan vaan muuten tiedoksi, ostin juuri Huvilaelämää Hangossa kirjan pari viikkoa sitten :) Mahtava kirja.

    Ja minunkin blogini nimi voisi hyvin olla Kirjatoukka ja Herra Kameramies. Itse asiassa miehellä on sähköpostiosoite kameramiehen nimellä.

    Tosi hauska juttu. Ja sekin vielä, että Minekin on täällä...

    VastaaPoista
  7. Jep. Mine seilaa täällä teidän kahden välillä. Olen selvästi addiktoitunut kirjailijattariin ja kirjatoukkiin sekä kameramiehiin. Jostakin syystä tämä kaikki tuntuu minustakin niin hupaisalle. Koska maailma on näin pieni, niin missähän meidän kameramme kolisevatkaan yhteen? Sitä odotellessa.

    ps. Anna - matto sisälle sulamaan. Mitä sitä ulkona jäädyttämään?

    VastaaPoista
  8. Meidän kamerat kolisee varmaan jossain puolivälissä. Tai sitten liikutaan Hanko-Turku-Istanbul-akselilla. Kyllä se minulle sopii :)
    Teidän kaupungit on niin hienoja.

    VastaaPoista
  9. Ihan huippua Mine ja Kirjailijatar! Jotenkin tosi iloista ja hassua ja hauskaa, kaikkinensa! Mine: Tuo jäätynyt matonruikula parvekkeella kuvaa minua täydellisesti. Kuka sitä mattoja muistelee, kun on kaikkea muuta. Kuten vaikka hyvä kirja kesken tai kavereita pöydän äärellä väittelemässä! Mutta kyllä mä sen sieltä pelastan, ties missä se seuraavaksi muuten kummittelee! :D Kiitos ihanat naiset!

    VastaaPoista
  10. ostitko Hangossa -mistä? Kyllä herra Kamera tykkää...omalla rauhallisella tavallaan

    VastaaPoista
  11. Tarja: Hangosta, Hangosta! Ceiassa on uuuupeita Aubadeja ja Villa Himasta loput! Jotkut väittävät, että Hangon kävelykatu on liian pieni. Minä väitän, että menen sillä pätkällä konkurssiin :) IHANAA!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"