6.12.2012

Pari päivää Pariisissa, osa 3














Käytyämme jättämässä metrolipun Serge Gainsbourgin haudalle, lähdimme katsomaan kuuluisaa graffitiseinää hänen kotitalonsa edessä, osoitteessa Rue du Verneuil. Ihan pikkuisen oli pakko itsekin avautua kirjallisesti.
(Joskus aikoinaan esiintyi huhuja, että talo avattaisiin kotimuseona yleisölle, mutta niin ei ole ainakaan vielä tapahtunut.)

Luettuamme muurin läpi, alkoi kello suotuisasti osoitella lounasajan merkkejä, ja värisyttelimme lähikaduilla varsin hyvin kehittyneitä antennejamme löytääksemme sopivan ruokapaikan. Meidän kriteerimme ovat seuraavat: ravintolassa on oltava - tietysti paljon ihmisiä- mutta varsinkin paljon vanhoja ukkoja, niin ruokailemassa kuin työssäkin. Silloin se on todennäköisesti hyvä ravintola.

Kävelimme jo erään ulospäin huomiota herättämättömän Le Bistrot de Paris'n ohi, Rue de Lille'llä, mutta käännyimme parin korttelin päässä kannoillamme kuin magneetin kiskomina, marssimme takaisin ja tempauduimme keskelle suurta ranskalaista lounasnäytöstä.

Sali oli aivan täynnä, puheensorina heilutteli kermanvalkoisia puoliverhoja, kuusi tarjoilijaa juoksi (tai melkein tanssi!) asiakkaiden lomassa annoksia kiidättäen. Me joimme pöytää odotellessamme aperot, me joilla ei ollut tänä tavallisena torstaina kiirettä minnekään, ja heittäydyimme juttusille tarjoilijoiden kanssa.

Pääsimme lopulta istumaan ja tilaamaan kampasimpukoita ja sitruunaa, pinaattia, potkaa, lämmintä perunasalaattia... taivaallista, taivaallista! Tarjoilija, lisää viiniä kantakaa, Sancerrea! Tooooottakaaaai otamme jälkiruokaa, millefeuille, tänne päin!

"Tiedättekö", sanoi tuo suklaata (ja hiukan myös Kirjatoukkaa) rakastava tarjoilijamme, kun huomasi meidän tarkkailevan vanhempaa tarjoilijaherraa pyöreissä sarvisankaisissa silmälaseissaan, "hän on ollut täällä töissä 42 vuotta. Ja hän oli viimeinen, joka näki Gainsbourgin elossa, edellisenä iltana... Nyt Charlotte käy täällä sääännöllisesti, harmi, ettette osuneet yhteen...."

Värisuora, kylmät väreet, pakko päästä päiväunille.

Merci, nos nouveaux amis au Bistrot de Paris. Superbe déjeuner, l’atmosphère exceptionnel, accueil très gentille, un vrai moment de bonheur chez vous!

2 kommenttia:

  1. Laitan ravintolan muistiin, oi, ihana tunnelma ja täälläkin Serge.. Rue de Vernuil meillä vielä käymättä, täytyy selvästi. Kiitos taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun kuljet kanssamme! Ravintola on todella, todella käymisen arvoinen, ruoka aivan ihanaa. Me olimme siis arkilounaalla, joita suosin, koska rakastan sitä kuhinaa ja ihmisten tarkkailua...

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"