27.3.2013
Teatteri Kirjatoukka esittää
Ihminen koputtelee Kirjatoukan oveen.
- Moi Kirjatoukka!
- Moi moi, tuu sisään. Keitetäänkö kahvit?
- Joo, vaikka. Mä tulin kyllä hakemaan sua kävelylle.
- Katotaanko eka mun kirjoja?
- Noooo voidaan me vähän kattoo....
- Mulla on niin ihania kirjoja.
- Joo...
- Kato nyt, kellään ei oo näin ihania kirjoja, tää on ihan hullua miten ihania kirjoja mulla on.
- No joo...
- Jos sä haluut, sä saat sivellä näitä taidekirjoja?
- No ei niin välii...
- Aika ihania, vai mitä. Kato nyt kunnolla!
- Joo...
- Istu vaikka tohon sohvalle, mä annan sulle filtin ja kannan siihen pari kirjaa.
- Mä otan nyt ehkä vaan sen kahvin ja sit mennään.
- No jos mä laitan sulle pari kirjaa ja lehteä kassiin?
- Mulla on nyt aika paljon kaikkee kesken...
- Ota nyt edes toi Mikrobitti?
- No sen mä voin ottaa...
- Ai kun kiva, sit kahvit huiviin ja lenkille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jos teillä saa tällaisen vastaanoton, niin minäkin piipahtaisin mielelläni teillä! Minä lupaisin myös ihastella niitä kirjoja...
VastaaPoistaNo ihanaa, että joku arvostaa! :) Teen yleensä ystäville sellaisen asetelman keittiön pöydälle, kirjoja, joihin toivon (lue: velvoitan) heidän tutustuvan.
PoistaNo tämähän on ihan luonnollista käytöstä, jos esimerkiksi on ihan vastikään saanut tuotua uudet ystävänsä (kirjansa) kotiin! Tai ainakin epäilen, että tällaisesta on kyse ;) Joko Jörkka on tutustunut uusiin opuksiin? (hihi) -tuulia
VastaaPoistaKuvassa näkyvät ovat uusia ystäviä, mutta kyllä minä vanhojakin raahaan kavereiden syliin. Jörkka oli vähän happamena, ei halunnut nyt kuviin ;) Saattaa olla, että olen viime aikoina hiukan laiminlyönyt häntä. Häntä kun voi lukea vain pieninä pätkinä...
Poista