Herra Kamera teki minulle aikoinaan pienen ruinasuoperaation päätteeksi ilmoitustaulun. Se täyttyi tietysti hetkessä. Ihmettelin itsekseni mitä hyötyä taulusta loppujen lopuksi on, kun en saanut kuitenkaan piikitettyä siihen kuin ne viiden ensimmäisen minuutin inspiraatiot? Kaikkihan oli niin tärkeää, mitään ei voinut ottaa pois, eikä näin ollen mitään taulun täytyttyä enää lisätäkään.
Taulu on ollut koskemattomana vuosia.
Eilen löysin itseni törröttämästä taulun edestä. Otin pois yhden lapun, sitten toisen. Suurin osa poistamistani kuvista ja teksteistä käsitteli stressin hallitsemista, tasapainon löytämistä, rutistin nyrkkiini jopa muistilappuja siitä, että muistaisin hengittää. Hassua. En kokenut tarvitsevani niitä enää. Irrotin nastan kerrallaan ja siivosin taulun. Jäljelle jäi lasten piirustuksia ja kortteja ("Hei äiti, terveisiä täältä vankilasta"!), pari rakkaudentunnustusta, kuvia lempitaiteilijoistani ja lempitaideteoksistani, joitakin unelmakuvia tulevaisuutta varten. Ilmoitustaululla on nyt myös tyhjää tilaa uusia oivalluksia, iloja ja inspiraatioita varten.
Yhden muiston jätin self help-osastoltani, sillä ajattelin tarvitsevani sitä kenties uudessa yrittäjän elämässänikin. Mihinkäs vanha koira karvoistaan pääsee. Lehdessä revityssä, kellastunessa riekaleessa on ote jostakin haastattelusta, en enää muista kenen.
"Remember, you're no hero if you don't take a holiday - you're just a miserable cow."
(Kuva on otettu iät ja ajat sitten rikkinäisellä kännykälläni, but you'll get the point.)
Miserable cow... hahaa..
VastaaPoistaMulla on superhienot vanhat kehykset jotka löysin kalifornialaisilta antiikkimarkkinoilta. Tein niihin heti ilmoitustaulun.. ja se on ollut tyhjänä nyt kolme vuotta. Seinällekään ei ole täällä Suomessa vielä päässyt. Tarttis korjata asia.