Pata of the day eli POTD

Menossa uuniin, sokerihunnutettuna.

Sunnuntaina hauduteltiin muheva padallinen osso buccoa. Milanolaisittain, haluaisin sanoa, vaikkei yhtään milanolaista keittiössä häärinytkään.

Liha oli haettu sieltä usein hehkuttamaltani tilalta Täktomista ja kyseessä on siis potkaa.
Potkakiekot ruskistetaan ensin voissa ja siinähän se käry kävi, muuten pata uinui uunissa kiltisti ja siististi sillä aikaa kun me kävimme kuvaamassa merta.

Eli:
Ruskista lihat ja paiskaa ne isoon pataan. Usko minua, kun sanon isoon, sillä tavaraa tulee vielä paljon.
Kietaise vielä kuuman ja rasvaisen valurautapannun kautta lihojen päälle porkkanan pätkiä (minä mitään kuori...), sipulin lohkoja, sellerinvartta, sieniä ja  valkosipulinkynsiä. Lisää kokonaisia kirsikkatomaatteja tölkistä (Mutti) ja tomaattimurskaa. Holauta iso maitolasillinen valkoviinia sihisevälle pannulle ja kaada maut mukaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla tietysti, mutta myös laakerinlehdillä, kanelitangolla, kuivatuilla yrteillä ja ruokosokerilla. Sitten uuniin, pariksi tunniksi. Valmis tapaus koristellaan persiljasilpulla.

Lisukkeeksi laitoimme risoton. Tein kaikista edellä mainittujen kasvisten perskeistä kasvisliemen, tempun keksin viime kesän Ranskan matkalla, kun kävin siellä tryffelirisoton kimppuun ja huomasin, ettei minulla ollutkaan mitään valmiita kasvisliemiä käsien ulottuvilla. Silloin, ja nyt, heitin noin litraan vettä kaikki kuoret, päät, naatit, varret ja muut roippeet, joita vihannesten pilkkomisesta jää, ja jotka muuten menisivät suoraan kompostiin. Siis esimerkiksi sipulinkuoret. Ehkä luomuvihannes tässä(kin) hyötykäyttötapauksessa tuntuu järkevimmältä. Kiehutellaan, maustellaan, maistellaan. Ja kas, kasvisliemi on valmis, ja se on herkullista! Risottoon laitoin myös joltain edelliseltä aterialta ylijääneen salvia-valkosipulivoin. Se, tai kaikki elementit yhdessä, tekivät ristotosta yhden onnistuneimmista aikoihin.

Osso Buccoa syödessä kannattaa muistaa maistaa luuydintä. Se löytyy siis potkakiekon keskellä olevan luun sydämestä, ja ranskalaiset nauttivat sen esimerkiksi paahdetun maalaisleivän päältä, poltetun rosmariinin kera, kuten muistanemme Marseillesta!

Sarjassamme "Koska olen kätevä emäntä": Kun potkat on kiskaistu kitusiin, jää padan pohjalle vielä melkoisen kiihottava liemi. Kun siihen liemeen lisää paistettua jauhelihaa, ehkä hiukan vielä risoton kasvislientä, tarpeen mukaan tomaattimurskaa tai -pyrettä, ja tyrkkää koko sotkun vielä uuniin, saa parin seuraavankin päivän ruoan melkein siinä sivussa. Nyt padan antimia nautitaan täysjyväpennepastan kanssa ja voit kutsua sitä raguksi, bologneseksi, tai ihan miksi haluat. Hyvää se on joka tapauksessa.